Öinen sairaalareissu

torstai 27. helmikuuta 2020
Illalla jumpan jälkeen laitan terveen ja iloisen lapsen petiin. Edes nenä ei vuoda. Ilmassa ei ole mitään merkkejä nuhasta tai muusta alkavasta infektiosta.

Yöllä herään nelivuotiaan itkuun. Kello on puoli kaksi. Yritän olla kiiruhtamatta tämän huoneeseen, sillä meillä on Ranskiksen kanssa öisin työnjako. Minä hoidan vauvan, Ranskis nelivuotiaan. Itku jatkuu. Yritän väkisin pitää itseni sängyssä. ”Äitiiii”, lapsi itkee sydäntä särkevästi. Pakko mennä, tahdon rutistaa pelot ja painajaiset pois.

Saapuessani lapsen makkariin, pelästyn. Lapsi ei saa kunnolla henkeä. Kurkusta ja keuhkoista kuuluu kovaa vinkunaa. Lapsi hengittää vaivalloisesti ja harvakseltaan itkun lomassa. Jokainen hengenveto on työn takana. ”NYT ÄKKIÄ SAIRAALAAN!” Lapsihan tukehtuu!

Jätski parhain lääkkehistä
Meiltä on lyhyt matka uuteen lasten sairaalaan. Takki päälle, saappaat jalkaan ja nukke kainaloon. Jään vauvan kanssa kotiin sydän huolesta sykkyrällä. Tämä ei ole mikään koronavirus, rauhoittelen laukkaan lähtenyttä mielikuvitustani.

Ranskikselta tulee pian viesti. ”Älä huoli, vain kaksi potilasta meitä ennen. Hengittää jo paremmin.” Rentoudun hiukan. En sittenkään menetä lastani tänä yönä. Huoli pitää kuitenkin pintansa ja ujuttaa lonkeronsa vauva-ajatuksiin. Tukehtuuko kuopus vuorostaan ensi yönä? Entäs jos en ehdi reagoimaan ajoissa?

Seuraavaksi saan puhelimeen kuvan, jossa tytär syö jäätelöä. Ei ole kuulemma mitään hätää, kaikki hyvin, Ranskis raportoi. Aha. Lapsi meinaa tukehtua muttei ole mitään hätää?!?

Aamuviideltä he palaavat. Nelivuotias on ollut oikein reipas ja hengittää taas normaalisti. Kuulen, että lapsi oli saanut sairaalassa kortisonia. ”Piti laittaa sellainen naamari”, lapsi kertoo. Hengenahdistuksen pitäisi pysyä lääkkeen vaikutuksesta poissa neljästä viiteen päivään. Huolehdin vielä vauvasta mutta lääkärin sanojen mukaan 3-6 kuiset vauvat eivät saa tätä tautia. Liekö syynä vielä äidin vastustuskyky vai mikä, se jää epäselväksi mutta olen huojentunut. Kaappaan tytön kainaloon ja menen tämän sänkyyn, kunnes lapsi nukahtaa. Rauhallisesti hengittäen.


Aamulla napero on taas oma itsensä. Ei yskää, nuhaa, kuumetta tai edes kurkkukipua. ”Diagnoosi on kurkunpään tulehdus”, kertoo Ranskis. Kuulemma aika yleinen virus. Ei Sars, astma tai muu henkeä uhkaava sairaus. Saan taudin hoito-ohjeen. Ilmeisesti kylmä tekee hyvää ja auttaa hengittämään. Lapselle kannattaa antaa kylmää juotavaa tai laittaa hengittämään pakastimen eteen viileää ilmaa. Talvella hyvin puetun lapsen voi toki viedä myös parvekkeelle. Tai sitten voi tarjota jäätelöä. Tulisiko teille mieleen ehdottaa silmien alla tukehtuvalle lapselle, että hei, syödäänkö jäätelöt? Ehkä ensi kerralla kannattaa. Mikäli jäätelö tai muut keinot eivät auta vartin sisällä, on lapsi syytä viedä lääkäriin.

Seuraavat päivät lapsi on ihan oma itsensä. Kurkunpään tulehdus ei oireile yhtään mitenkään. Lääkkeitä eikä reseptiä ei tarvittu, sillä oma vastustuskyky selättää taudin. Hoito-ohjeen mukaan lapsen voisi viedä päiväkotiin, kun kuume on laskenut ja oireet hellittäneet. Tarttuvuus on huono. Onneksi on viikonloppu.

Onko teillä ollut tätä? Hurjat oireet mutta vaaraton tauti. Oletteko te säikähtäneet lastentauteja?

38 kommenttia

  1. Tuttu tauti, valitettavasti. Mä onneksi tiesin jo ennen oman lapsen sairastumisesta laryngiitista ja hoito-ohjeista (rauhoita lapsi, pystyasento ja ikkuna auki/pihalle) koska sukulaislapsella oli sama vaiva. Meillä ensimmäiset melkein neljä vuotta jokainen flunssa alkoi tuolla, hyvin epämukavaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pikku-Sophien Pariisi/ Susanne28. helmikuuta 2020 klo 3.24

      Voi miten ikävää, neljä vuotta tuommoista!!! Onneksi tiesit miten tilanteessa tulee toimia mutta kamalaa silti katsella lapsen olevan tukehtumaisillaan!:( Toivottavasti tilanne helpottui ajan myötä!? Voimia tuleviin nuhakausiin!

      Poista
  2. Valitettavasti on tuttu sairaus täälläkin. Ensimmäinen kerta oli tosi pelottava. Silloin kuopus oli 1,5-vuotias. Nyt on kahdesti jouduttu sairaalaan saamaan adrenaliinia ja kortisoonia. Lääkärit ovat sanoneet, että pitäisi helpottaa kouluikään mennessä. Pieni pelko iskee nykyään aina, kun joku on nuhainen tai yskii.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pikku-Sophien Pariisi/ Susanne17. maaliskuuta 2020 klo 4.27

      Kiitos kommentista, vaikka onkin ikävää, että olette jo kahdesti joutuneet sairaalaan!:( Jos tilanteesta pitää keksiä jotakin hyvää, niin ainakin sen, että onneksi sairaalareissut tapahtuivat ennen tätä Koronaepidemiaa. Olisin itse säikähtänyt moninkertaisesti enemmän tällä hetkellä. Pistää miettimään pääseekö vastaisuudessa hoitoon jos tällaista sattuu. Toivottavasti teillä pysytään terveinä, kaikkea hyvää poikkeustilanteen keskelle!

      Poista
  3. Oho, meillä kyllä esikoinen oli 4kk kun sai ensimmäisen kerran tämän. Saanut siitä lähin joka flunssassa (joita onneksi vain 1-2 x vuodessa) kylkiäisinä ja on nyt neljä vuotias. Se ensimmäinen kerta oli kamala. Hän oli jo niin tukossa, ettei pystynyt edes itkemään, vaan itkarista kuului pelkkää röhinää. Luojan kiitos olimme tuolloin puolilta öin vasta menossa itse nukkumaan, eikä vielä nukuttu sikeästi, koska tuskin siihen oltaisiin herätty :( ikuisesti kylmää kun miettii mitä olisi voinut käydä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pikku-Sophien Pariisi/ Susanne18. maaliskuuta 2020 klo 12.36

      Apua, vai nelikuisena alkoi jo mokoma!? Olin vielä siinä uskossa, että vauvat ovat tältä jokseenkin turvassa. Onneksi olitte valveilla, on jotenkin vielä pelottavampaa kun pieni vauva on sairas. Suureksi onneksi kaikki päättyi teilläkin hyvin! <3

      Poista
  4. Meille tuli flunssan lopuksi kurkunpääntulehdus. Pelästytti, lähdettiin viemään huonosti hengittävää lasta päivystykseen, jonne ajaa yöaikaan meiltä tunnin, mutta koin, että päästään nopeemmin lähtemään omalla autolla ja soittaa lanssi sitten matkalle johonkin kohtaan jos sellainen pakko tulee. Tyhmänä ja kokemattomana vointi kuitenkin huononi autossa, koska ilmastointimme oli vähän liian lämpimällä ja kaukalossa oli lämmin myös. Selvittiin ja lähdettiin kotiin, kerittiin olemaan 5min,kunnes oireet alkoivat taas. Kello oli jo sen verran, että ei lähdetty enää tyksiin, vaan ajettiin sairaalaan, jossa alkoi aamulla päivystys tunnin päästä saapumisestamme. Kärryteltiin sairaalan pihassa pakkasilmassa siihen saakka kun ovet aukesivat ja päästiin taas hoitoon. Tapahtuma-aikaan lapsi oli 8 kk ikäinen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pikku-Sophien Pariisi/ Susanne18. maaliskuuta 2020 klo 12.41

      Onneksi teilläkin päättyi tilanne onnellisesti! Eihän sitä voi tietää ensimmäisellä kerralla mistä on kyse! Ei tullut minullakaan edes mieleen, että lämpö ei helpota vaan päin vastoin:(. Ja tunnin ajomatka on pitkä aika kuunnella lapsen olevan tukehtumaisillaan!

      Poista
  5. Kurkunpääntulehdus ei ole onneksi tuttu tauti, mutta tyttären infektioastma 1-5 vuotiaana oli hankala ja sai tytön yskimään yhtäkkisissä puuskissa lähes tauotta, ja juurikin öisin.
    Meillä oli aina mehujäätä pakkasessa ja sitä syötettiin yöllä puoliunessa nuokkuvalle neidille.
    Auttoi, parhaiten kun mikään lääke.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pikku-Sophien Pariisi/ Susanne18. maaliskuuta 2020 klo 12.46

      Hyvä tietää, että kylmä voi helpottaa muitakin hengitystieoireita. Meilläkin on nuhaisena yskä yleensä pahin vaiva, joka valvottaa öisin. Kun yskäkohtaus alkaa, tuntuu ettei sitä saa päättymään oikein millään. Ensi kerralla kokeilen minäkin mehujäätä, olipa hyvä neuvo!

      Poista
  6. Meillä myös todella tuttua. Tytär on infektioherkkä ja todella usein nuhainen. Flunssat yleensä alkaa juurikin tällä kurkunpääntulehduksella ja usein yöllä tuleva. Pariin otteeseen olen ambulanssin joutunut soittamaan,koska on ollut lämmin ilma ja pakastimesta tuleva kylmä ilma ei ole riittänyt.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pikku-Sophien Pariisi/ Susanne18. maaliskuuta 2020 klo 12.53

      Onpa ikävää, että kurkunpääntulehdus on noin tuttu vieras!:( Kamala ajatus, etteivät kotikonstit auta ja joutuu ambulanssia tilaamaan toistuvasti. Toivottavasti saisitte kotiin reseptin tai lääkkeen, ettei aina tarvitse pelätä pahinta. Voimia infektiokauteen!

      Poista
  7. Turhankin tuttu tauti täälläkin. Tytär kärsinyt vaivasta 1v lähtien ja edelleen nyt 7 vuotiaana jokaisen flunssan yhteydessä tai ilmankin iskee kurkunpään tulehdus. Meillä onneksi kirjoitettiin kotiin kortisonia ettei joka kerta tarvitse päivystykseen lähteä. Meillä on myös poika 5kk,joka sai ensimmäisen kurkunpään tulehduksensa ja 2kk iässä. Nyt jännitetään onko edessä sama rumba hänen kanssaan.. Viheliäinen tauti. Lasten erikoislääkäri sanoi, että ainakin tyttärellä on rakenteellisesti pehmeä kurkunpää, joka edesauttaa taudin tiheää uusiutumista.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pikku-Sophien Pariisi/ Susanne18. maaliskuuta 2020 klo 12.59

      Olettepa pitkään joutuneet vaivasta kärsimään!:( Hyvä, että olette saaneet kotiin varoiksi lääkettä, ehkei tavalliset flunssat tunnu siten niin pelottavilta. Jos meillä tilanne uusii, niin pyytäisin mielelläni lääkkeen vaikka lääkekaapin perukoilla odottamaan hätätapausta. Kunpa pienempi lapsi säästyisi teillä tältä, yhdenkin kanssa ollut varmasti tarpeeksi rankkoja ja pelottavia hetkiä. Voimia teidän perheelle!

      Poista
  8. Meillä 4v poika, joka kärsii Laryngiitistä turhankin usein. Ensimmäinen kerta oli, kun poika oli 3kk ikäinen. Vajaa 2v iässä poika oli viikon sairaalassa hoidossa tästä syystä ja samalla reissulla 1 vrk teho-osastolla airvo hengitys apu koneessa. Hengitystie infektioita on pojalla usein ja niille altistaa myös pojan sydänvika.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pikku-Sophien Pariisi/ Susanne18. maaliskuuta 2020 klo 13.06

      Olen todella pahoillani teidän puolestanne! :( Ihan kamalan pelottavia kokemuksia, voi pientä poikaa! En pysty edes kuvitella sitä huolen määrää, kun oma lapsi on teho-osastolla hengityskoneessa. Sydäntä raastavaa! Paljon voimia ja terveyttä teidän kevääseen!

      Poista
  9. Tuttu juttu, sillä itse olen pienenä sairastanut kurkunpään tulehduksia useasti. Vanhempani ovat siis kertoneet, itse en muista. Kuulemma hengitykseni vinkui ja rohisi ja yskin taukoamatta (eivät silti pelästyneet, ovat lääkäreitä joten tiesivät mistä kyse) ja minut laitettiin aina pakastimen tai ikkunan ääreen hengittelemään jossa tilanne tasoittui. Jokainen flunssa alkoi tällä! Varmaankin kouluiässä alkoi jäädä pois. Totta kai tilanteessa säikähtää ihan hirveästi jos ei ole aavistustakaan mistä voisi olla kyse! Toipumisia ��

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pikku-Sophien Pariisi/ Susanne18. maaliskuuta 2020 klo 13.10

      Hyvä ettei sinulle jäänyt lapsuudesta pelottavia muistoja tuon suhteen. Ihanaa, että lääkärivanhemmat osasivat oikeat konstit ja kylmän hengittely auttoi :) Olisipa omassakin päässäni pieni tohtorin käsikirja lastentauteihin :)

      Poista
  10. Koettu on ja oli ihan hirveää. Nykyään meillä nukutaan viileässä. Oli niin pelottava kokemus että en halua kokea uudelleen!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pikku-Sophien Pariisi/ Susanne18. maaliskuuta 2020 klo 13.14

      Meilläkin lastenhuone on paljon viileämpi kuin muut huoneet. Olen samaa mieltä, kamala kokemus! Toivottavasti teilläkin jäisi ainoaksi kerraksi!

      Poista
  11. Valitettavan tuttu tauti! Pikkusiskoni sairasti tätä vuoden ikäisestä koko ikänsä. Kuoli viisivuotiaana epilepsiaan. Nyt suojelee jossain tuolla pilvien päällä meitä. <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pikku-Sophien Pariisi/ Susanne19. maaliskuuta 2020 klo 13.05

      Toivottavasti pikkusiskolla on parempi olla siellä enkeleiden maassa! <3

      Poista
  12. Ihan liian tuttu. Talvella toimii todella hyvin ulkona istuminen.. Monet kerrat on lapsi pyöräytetty peittoihin ja menty ulos istumaan.

    VastaaPoista
  13. Hei, ikävä kyllä varsin tuttua: toisella lapsella oli viime vuonna kymmenen laryngiittiä (toisin sanoen lähes joka flunssa johti tuohon) ja kolme kertaa käytiin sairaalassa. Tämä vuosi ei ole tuonut tilanteeseen yhtään helpotusta. Sydän on sykkyrällä joka kerta, vaikka tietääkin mistä on kyse. Ahdistava tauti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pikku-Sophien Pariisi/ Susanne19. maaliskuuta 2020 klo 13.01

      Kymmenen laryngiittiä, järkyttävää!!! Luettuani teidän kaikkien kokemuksia en kyllä yhtään voi allekirjottaa lääkärin lausahdusta "vaaraton tauti"! Jos ja kun monella tilanne on vaatinut sairaalahoitoa, niin ei kai se nyt ihan hyttysen pistoon verrattavissa ole!? Vai onko niin, että lieviä tapauksia on niin paljon, että nämä vähältä piti tukehtumiset ovat karmiva vähemmistö? Valtavasti voimia teille, kunpa kaikki laryngiitit olisi nyt sairastettu <3 !

      Poista
  14. Itse sairastanut muutamasti, viime vuonna viimeksi. Lapset säästyneet taudilta. Itselläni ei kylmä auta, mutta lämmin suihku ja siinä höyryä hengitellen. En tiedä eroaako paljon sitten lapsen sairastelusta,mutta kurkkukipu on kauhea ja se ettei meinaa henkeä saada

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pikku-Sophien Pariisi/ Susanne19. maaliskuuta 2020 klo 13.14

      Vai voi tuo taudin kuvatus vaivata vielä aikuisenakin noin ikävillä oireilla!:(

      Poista
  15. Jep, molemmilla tytöillä toistuu tämä nuhan/flunssan yhteydessä. Vaikka nyt tietää mistä kyse, aina se pelästyttää. Varsinkin 2-4 v iässä, nyt 5-vuotiaana en muista enää olleen. - Tuo jäätelö onkin uusi idea, kiitos siitä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pikku-Sophien Pariisi/ Susanne19. maaliskuuta 2020 klo 13.11

      Ihanaa, että tilanne helpottui teillä iän myötä! Onhan siinä jo ihan tarpeeksi kestämistä pelätä kahden edestä useamman vuoden ajan! Jäätelö on loisto lääke, kerrankin lapsi huolii lääkkeen mukisematta :D

      Poista
  16. Tuttu meilläkin, ja kyllä! Mun reaktio oli samallainen. Itkin kylppärin lattialla keskellä yötä lapsi sylissä, kun soitin ambulanssia. Hätäkeskus vaan kehotti rauhottua, menemään ikkunan eteen /pihalle niin se on parasta ensiapua. Samoin muuten ohjeisti joskus, kun lapsi kuumekouristeli. Joskin kuumekouristeluun vielä kylkiasento.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pikku-Sophien Pariisi/ Susanne19. maaliskuuta 2020 klo 13.29

      Kuumekouristelukin voi varmasti olla kurjaa katseltavaa!:( Onpa hyvä tietää, että siihenkin voi tepsiä kylmä ilma ja sitten kylkiasento päälle. On vaan niin kamalaa katsoa vierestä avuttomana kun lapsi kärsii.

      Poista
  17. Meidän nuorimmalla pojalla (nyt jo 13v) alkoi myös about 4-vuotiaana. Eka kerta oli tosi pelottava, ja tuli yhtä yllättäen kuin teillä, selvittiin kuitenkin kotikonstein. Joka talvi uusiutui ainakin kerran ja siksi mulla oli aina mehujäitä jemmassa pakastimessa (varmuuden varalle). Nyt ei enää viimevuosina ole tullut jokatalvi, lisäksi jos on tullut, niin tullut paljon lievempänä. Eli hengitystiet eivät onneksi enää niin ahtaat��

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pikku-Sophien Pariisi/ Susanne19. maaliskuuta 2020 klo 13.31

      Ihanaa että pääsitte vaivasta eroon! Pitääkin mennä ostamaan pakastimeen lisää mehujäätä, lapsi kuin ahmaisi tänään jälkkäriksi vikan.

      Poista
  18. Esikoisella oli tämä kun oli 7kk ikäinen. Ja kyllä säikähdin kun aamuyöstä alkoi. Ei muuta kuin päivystykseen ja he aulassa hoitaja sanoi että todennäköisesti kurkunpääntulehdus kun kuuli pojan yskivän. Päästiin nopeasti vastaanotolle ja sai lääkettä. Pojalla vaan oli tää tosi pahana ja jouduttiin mennä samana iltana uudestaan kun paheni, oltiin yö osastolla ja aamulla päästiin kotiin. Illalla taas paheni eikä saatu millään helpotusta, joten uudelleen päivystykseen ja yö osastolla. Aamulla kotiin ja sen jälkeen alkoi helpottamaan. Meille sanottiin silloin että pojalta löytyi tietty virus joka aiheuttaa kurkunpääntulehdusta. Kerrottiin myös että voi uusiutua helposti, onneksi ei ole uusiutunut kertaakaan sen jälkeen. Ihan kamala tauti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pikku-Sophien Pariisi/ Susanne19. maaliskuuta 2020 klo 13.37

      Kammottava kokemus, joutua nyt vielä takaisin, ja noin moneen otteeseen!!! Huh, mikä tarina! Ja vielä noin pienellä, ihan järkyttävää! Onneksi ei ole uusinut, eiköhän tuossa ollut jo ihan tarpeeksi!

      Poista
  19. Meillä on 4-vuotias ja 2-vuotias, jotka molemmat ovat olleet sairaalassa seurannassa noin kolme yötä juurikin kurkunpään tulehduksen takia. Jossain ääritapauksissa on jouduttu laittamaan perustervekin lapsi kiinni hengityskoneeseen, näin kertoi minulle sairaanhoitaja Jorvissa. Sen hyljeyskän kun on kerran kuullut, tietää heti, mistä on kyse. Vuodenvaihteessa oli juuri nuorempi tyttö Jorvissa ja vanhempi pari vuotta aikaisemmin, juurikin samanikäisenä Helsingissä sairaalassa, mutta vaikka kovasti kyselin kotiin jotain lääkettä, niin ei anneta. Joka flunssan kohdalla saa jännittää, tuleeko, mutta vanhemmiten on tytöllä kyllä helpottunut ja aikuisten vaivahan tämä ei ole laisinkaan. Sitä odotellessa sitten!

    VastaaPoista
  20. Meillä esikoisella ensimmäisen kerran vuoden ikäisenä laryngiitti kovan kuumeen kera. Joutui viikoksi sairaala hoitoon,kun ei meinannut millään helpottua.
    Ensimmäisen kerran jälkeen pari kertaa vuodessa ja aina sairaalassa oltiin.
    Kolmen vuoden ikäisenä loppui,kun sai adtmalääkityksen ja todettiin,että on astmaatikko.
    Ensimmäisen kerran,kun tuli niin kyllä siinä pelästyi,vaikka tiesin mitä on,kun molemmilla siskollani oli laryngiittiä lapsena.

    VastaaPoista
  21. Tuttu tauti, tulee yleensä alle koulukäisille pojille, kun lapsella vielä paikat niin ahtaat. Meillä meni esikoisen kanssa kohtaus ohi niin että istuttiin ulkona viileässä. Onhan se hurjan kuulloista kun lapsi melkeinpä haukkuu. Mutta olin lukenut tästä taudista aikaisemmin ja osasin toimia oikein. Kuopuksen kohdalla kävimme sairaalassa hengittelemässä maskista adrenaliinia. Täällä Suomessa tuskin annetaan maskilla kortisonia, vaan annetaan tablettikuuri. Meille ei enää ole tullut näitä kun lapset kouluikäisiä. Monta vuotta lapset nukkui sängyn yläpää korotettuina. Meillä siis kaksi poikaa.

    VastaaPoista