Strasbourgin joulumarkkinat

Huokailen edelleen viime viikonlopun jäljiltä. Teimme extempore-reissun Strasbourgiin, jonne olin jo vuosia halunnut päästä joulumarkkinoiden aikaan. Kaupunki oli kaiken odotuksen väärti!

Yleensä hotellit kuulemma varataan täyteen jo neljä kuukautta etukäteen. Tuurilla oli selvästi sormensa pelissä, kun löysin viime hetkellä halvat junaliput. Joulukuun viikonlopuille näytti olevan mahdotonta saada majoitusta, 98% hotelleista oli täynnä. Kun sivusto sitten ilmoitti uudesta hotellista, jossa oli vielä yksi huone vapaana marraskuun vikalle viikonlopulle, ajattelin että nyt tai ei koskaan ja varasin sen siltä istumalta. 

Perjantai-aamuna kiipesimme junaan ja köröttelimme perille vajaat viisi tuntia. Lapsi oli yöllä saanut kuumeen mutta mitä pidemmälle pääsimme Pariisista, sen paremmalta näytti lapsenkin vointi. Energiaa riitti kiipeilyyn ja kikattamiseen, ei siis mitään kovin vakavaa, onneksi.

Perille päästyämme hyökkäsimme Kleberin torillle, jossa oli valtava joulukuusi odottamassa valojen sytyttämistä. Odotimme tunnin, kunnes lopulta kärsivällisyyden viimeinen päre paloi, joulukuusen valot eivät. Jätimme muut hytisemään ja lähdimme. Onneksi, sillä tunnin päästä olivat valot yhä sytyttämättä ja torilla tungeksi tuhansia ihmisiä.

Kylmästä kangistuneena lähdimme tutustumaan kaupunkiin, joka näytti valoloistossaan Korvatunturin pääkaupungilta. Strasbourg nimittääkin itseään joulun pääkaupungiksi, ja ihan ansaitusti, ajattelen kahden päivän jäljiltä. 

Joulumarkkinoita oli joka suunnalla. Keskustassa oli kartan mukaan yhdeksät markkinat. Minne ikinä nenä näyttikin, oli vastassa aina uudet markkinat. 

Lauantaiaamuna oli sää lämmennyt ja aurinko pilkisteli pilviverhon takaa. Kaikki oli kaunista! Jo kaupungin oma arkkitehtuuri ihastutti ja päälle pieteetillä tehty koristelu, tuntui että kameraa ei voinut laskea hetkeksikään. Onneksi akku loppui jossain vaiheessa ja maltoimme mennä syömään. 

Lapsen nukkuessa kuumeen rippeitä pois, pääsimme nauttimaan ylellistä lounasta katedraalin nurkalta löytyvään historialliseen ravintolaan. Hovimestarilla oli pyyhe käsivarrella ja tyyli kuin historiallisessa elokuvassa. Tai Batmanissa. Aula oli täynnä julkkisten signeeraamia valokuvia ja mietin, että vain hullu tulee tällaiseen ravintolaan uhmaikäisen kanssa, työntäen nukkuvaa uhmaikäistä ravintolan läpi. Ja tadaaa, lapsi nukkui jälkiruokaan asti! Tuntui kun olisimme olleet Ranskiksen kanssa treffeillä, niin harvinaista on päästä kahdestaan ulos syömään. Suositus ravintola Maison Kammerzelliin. 

Koska tulee ruma laatikkotalo?! Akku loppuu!

Paikalla oli myös Suomalaisten tori. Ylpeänä kotimaastani kuin omasta lapsesta, kuolasin kotoisia herkkuja. Lohikoju näkyi tekevän kauppansa ja jonot olivat kymmenhenkisiä molemmilla kerroilla torilla poiketessamme. Glögi peittosi hehkuviinin mennen tullen ja suomalaista puheensorinaa oli kiva kuunnella. Kiinalainen muoviroina loisti poissaolollaan ja hetken kuvittelin olevani Tuomaan markkinoilla. Kunnes muistin halunneeni Strasbourgiin pitkään ja uuden kaupungin valloitus jatkui.

Joulumarkkinoiden avajaisviikonloppu oli nappivalinta. Ihmisiä oli paljon mutta ei kaikkialla tungokseksi asti, paikallistenkin mukaan nyt oli vielä väljää. Joulun lähestyessä ihmismäärät kasvavat ja joulumarkkinoiden hehku häviää, kun joka paikkaan saa ryysiä. Ainakin Pariisin suurilla markkinoilla ei viikonloppuisin pääse lähellekään myyntikojuja ja ihmismassaa on liikaa. Rattaiden kanssa meno on hankalaa kun koko ajan saa pelätä jonkun kaatuvan päälle, onneksi niin ei ole vielä käynyt. Kop kop puun koputus.

Paluumatka Pariisiin kesti pikajunalla hädin tuskin kahta tuntia. Pe-su reissussa ehti nauttia joulumarkkinoista ja viikonloppu tuntui pidemmältä kuin päiviensä määrä. Olisin silti viihtynyt vähän pidempään, hyvä sää ja tunnelma veivät niin mukanaan.