Istun uikkareissa partsilla yrittäen vastustaa edessä hehkuvan turkoosin meren kimmellystä. Aamuaurinko, lempeä tuuli ja aaltojen kohina. Kuuma kahvi ei aiheuta vielä tähän aikaan päivästä hien tirskuntaa jokaisesta ihohuokosesta, vaan nautinto on täydellinen. Taas toivon sitä elämän pause-nappulaa.
Taapero on vetänyt heti herättyään uimahaalarin niskaansa ja odottaa kärsimättömänä rannalle pääsyä. Puuro kiehuu (varmaan kohta palaa) keittiössä antaen aikaa näpytellä Korfun kokemuksia ennen vesileikkejä.
Majoitumme huoneistossa Agios Georgios nimisessä kylässä Korfun etelä-kärjessä (myös saaren pohjois-osassa on saman niminen kylä). Olimme vuosi sitten samassa asunnossa ja oli mukavaa palata paikkaan, jonka risut ja ruusut tunsi etukäteen. Katastrofeja ennustava luonteenlaatuni osasi varautua epämukavuuksiin ja raahasin pimennysverhon mukanani (tiedetään, sanalla sanoen - outoa!). Ainakin taapero on sammunut päikkäreille kuin kynttilä, toisin kun vuosi sitten, kun ainoa asunnon pimeä nurkka oli eteiskäytävä.
Alkuvaikeuksiakin riitti. Napero sai 39 asteen kuumeen heti tulopäivänä. Seuraavat päivät lapsi oli toipilaana mutta nyt lihapullien ja lomatunnelman siivittämänä taas oma itsensä. Kahden viikon lomailun ansiosta jää aikaa vielä nauttia ja unohtaa ankea alku. Lomaa on vielä rutkasti edessä.
Vuokra-auton ansiosta olemme päässeet kiertelemään saarta. Agios Georgios on nappivalinta lapsiperheille, sillä ranta alkaa heti takapihasta, eikä moottoritien toiselta puolelta, niin kuin osassa lomakylistä. Kylän muutaman kilometrin pituista tietä reunustavat ravintolat ja lomamajoitukset. Rantaa, rauhaa ja ruokaa, sitä on Agios Georgios pähkinänkuoressa. Ei mikään bilettäjän valinta mutta ei täysin pystyyn kuollutkaan. Rantavermeitä ja leluja myydään kauppojen edustalla ja kaikkea mitä tarvitsee löytyy samasta kylästä. Vaihtelua kaipaavalle riittää ravintoloita joka päivälle omansa, vaikka perillä olisi kaksikin viikkoa.
Paratiisimaisemia ja herkullista ruokaa on ollut tarjolla yllin kyllin. Kun pääruuat maksavat 7-14€, ei ravintolalasku ole noussut kertaakaan yli 50€ vaikka pöytä on notkunut toinen toistaan maukkaammista antimista.
Korfun vanhakaupunki on noin tunnin ajomatkan päässä. Ihastuttava kaupunki pienine kujineen tarjoaa ihmisvilinää ja ostoksia mutta on helteellä pakahduttavan kuuma. Kun meri ei ole ihan vieressä, nousevat asteet sellaisiin sfääreihin, että omat sisuskalut alkavat sulaa. Saaren pohjois-osan kylät ovat vielä koluamatta. Parin tunnin automatka serpentiiniteineen on aina hävinnyt takapihan rannan kutsulle.
Korfu ei ole kohteena tyypillinen Kreikan saari siinä mielessä, että kohde on vehreä ja siksi ansaitsee hyvin lempinimensä vihreä smaragdi. Osassa Kreikan saarista aurinko on paahtanut karrelle suuren osan pinta-alasta, eikä maisemassa ole siinä määrin oliivilehtoja ja kasvillisuutta kuin Korfulla. Kalkkikivirakennukset sinisine kattoineen loistavat poissaolollaan ja rakennustyyli edustaa enemmän Venetsiaa ja Italiaa kuin postikorteissa näkyviä häikäisevän valkoisia taloja. Sievät pastellitalot, kukkivat puut ja turkoosit rannat tarjoavat kuitenkin silmänruokaa vaativammallekin Instagram-addiktille.
Nyt rannan kutsu käy vastustamattomaksi, täältä tullaan aallot. Auringonpaisteista kesäviikkoa kaikkiin ilmansuuntiin! :)
Ei kommentteja
Lähetä kommentti