Lomakuulumisia Mallorcalta

Lomakuulumisia Mallorcalta

keskiviikko 26. kesäkuuta 2019

Ihanimpia hetkiä lomalla ovat aamut, etenkin aamuhetket parvekkeella. Kun koko päivä on vielä edessä. Vielä jos lapsi nukkuu, kahvi on kuumaa ja turkoosi meri kimaltelee, on onni lähes käsin kosketeltavaa. Tällaisia aamuja olen kokenut yhden. Muutkin loma-aamut ovat silti olleet aika ihania. Vaikka alussa lapsi karjui väsymystä ja sadattelin vuolaasti pimennysverhojen puutetta. 

Mallorca on tarjonnut meille sitä, mitä toivoimmekin. Lämpöä, rantaa ja kiireetöntä yhdessäoloa. On ollut ihanaa katsoa lapsen riehuvan rannalla ja vedessä, nauttivan lomasta ihan eri lailla kuin ennen. Parasta on se, kun lasta ei tarvitse kieltää ja komentaa koko ajan. Kerrankin hurjapää saa juosta, pomppia, riehua ja purkaa energiaa veteen, rantaleikkeihin ja kaikkiin ihmeellisyyksiin mitä nyt kolmivuotias maailmasta löytää. Ja sehän löytää. ”Äiti mennään shoppailemaan”, tämä riemuitsee kävelykaduillakin kiskoen kohti turreturistipuoteja.  

Tahdon kalaa! Voitko äiti sitten paistaa sen?

Voidaanko ostaa nämä Masuvauvalle?

Olemme majoittuneet Paguera nimisessä kylässä noin puolen tunnin ajomatkan päässä pääkaupungista Palmasta. Hiekkaranta on kaunis kuin postikortissa ja matalikkoa riittää metrikaupalla niin, että pienikin lapsi on kuin loputtomassa kahluualtaassa.

Kylä on täynnä ravintoloita, pikkumarketteja ja turistikauppoja. Asumme pienessä huoneistohotellissa, josta on sadan metrin matka rannalle. Täydellistä. Miinuspuolena kylä tuntuu olevan olemassa ainoastaan saksalaisia turisteja varten eikä täällä juuri muuta kieltä kuule. Onneksi kuitenkin kaikki on kaunista ja siistiä eikä kyseessä ole biletyksmekka vaan pikemminkin kohde on perheiden ja iäkkäämpien ihmisten suosiossa.

Vuokrasimme auton kolmeksi päiväksi ja pääsimme Palman keskustaan nauttimaan Espanjatunnelmasta ja paikallisesta ruuasta. Toki bussillakin olisi päässyt mutta autolla meno oli vain niin paljon näppärämpää.

Yksi ihastuttava päivä vietettiin Alcudia nimisessä kylässä. Aamupäivän kolusimme markkinoita ja niiden loputtua ihastelimme vanhaa historiallista kylää täynnä ravintoloita ja terasseja. Poissa oli saksalaistunnelma currywursteineen ja wiener schnitzteleineen. Tuntui kuin olisi matkannut toiseen maahan. Kun kaupungin kuumuus alkoi viedä voimia, hurautimme rannalle iltauinnille.

Alcudian sunnuntaimarkkinat

Pimennysverhojen puutekin saatiin korjattua. Ranskis marssi supermarkettiin ja osti rullan jätesäkkejä ja teippiä. Toiminnan miehenä tämä teippasi säkit ikkunaan ja sen koommin ei olla herätty ennen puoli yhdeksää. 

Nyt nautimme vielä viimeisistä päivistä meren rannan äärellä. Aamulenkitkin onnistuvat pehmeässä tuulessa reilun parinkymmenen asteen lämpötilassa. Pariisissa ilmeisesti odottaa noin 15 astetta kuumempi ilman ala ja merituulen puutteessa pelkkä ajatus hikoiluttaa. Kaikki irti siis viimeisistä hetkistä aaltojen huomassa.

Ihanaa loppuviikkoa kesätuulen kera!

Rantalomalle käy perheen tie

Rantalomalle käy perheen tie

torstai 20. kesäkuuta 2019

Tänä vuonna kesäloman suunnittelu jäi viime tinkaan. Liian paljon töitä ja mullistuksia. Emme ehtineet keskittyä lempiaiheeseeni, eli kesälomamatkaan. 

Huhti-toukokuussa alkaa kuitenkin ajatus rantalomasta kutkuttamaan. Muistelen lapsen kanssa viime vuotista Korfun reissua ja krooninen matkakuume alkaa taas keulia. Nyt on enää tartutettava matkakuume Ranskikseen.

Argumenttina lueskelen miehelle ärsyttävään valistavaan ääneen tietoa raskausviikoista. Raskaana olevaa tulisi kuulemma kohdella kuin kukkaa kämmenellä. Buahhaahhaa. Nyt olisi kuulemma hyvä aika nauttia hemmottelusta ja rentoutua. Vaikka nämä toimivat hyvänä perusteluna matkalle lähtemisen puolesta, ihmettelen, että miten saada maailma pysähtymään ympärilläni vain siksi, että vatsassani on kyttyrä, jossa potkii uutta elämää. Ajatus on kaunis mutta tuskin kenenkään työ-, opiskelu- tai perhevelvollisuudet mihinkään kaikkoavat raskauden toteamisen jälkeen?  

Oranssipyrstöinen halpalentoyhtiö on tarjonnut muutamana vuonna lentoja lomakohteisiin hampurilaisaterian hinnalla. Ajattelen olevani auttamattoman myöhässä loppukeväällä ja kaikkein kohtuuhintaisten lippujen jo menneen. Avatessani sivun, huomaan olleeni väärässä. Kausi alkaa jo kesäkuussa, vaan ranskalaisten lomat vasta heinäkuussa. Juhannuksen kieppeillä lippuja on vielä vaikka minne lapsiperhekohteisiin. Kreetalle, Korfulle, Mallorcalle ja vaikka minne! Jeee!!!

Mielen kompassi kallistuu ajatukseen Mini-Espanjasta. Klikkaamme lennot Mallorcalle. Ihan 14 eurolla ei tänä vuonna päästy mutta kalleinkin lippu oli 62 euroa. Siihen tulevat lisähinnaksi matkalaukut molempiin suuntiin, jotka eivät sisälly hintaan.

"Mahtuuhan masuvauva uimapukuun?", tutkailee tuleva iso-sisko huolissaan, kun näkee minun kiskovan bikinitoppia pallovatsan peitoksi. "Ei kai se mene lyttyyn?". Turhan kireä toppi?

Lähtö koittaa tänään. Vielä pitäisi käydä ostamassa lapselle uv-suojavaatteet rantaleikkeihin ja sitten kaikki lomahankinnat alkavat olla valmiina. 

"Tahtoisin sellaisen, mikä laitetaan mahan ja selän ympäri näin", selittää lapsi innoissaan käsillään huitoen. Ai uimarenkaan? Eli sekin ostoslistalle. "Niin, ja masuvauvalle uimavaipat." En tiedä mistä ipana edes muistaa uimavaipat, kun niitä ollaan käytetty viimeksi kaksi vuotta sitten. Asia tuntuu silti olevan tärkeä.

Nyt koko perhe kihisee lähdön riemusta.

Nautitaanko teillä Suomen suvesta vai voittaako rantaloma kesämökkeilyä kuitenkaan? Oikein ihanaa ja onnellista juhannuksen aikaa ja kesälomaa kaikille, missä ikinä se vietetäänkään! :)

Onko sinulla masussa vauva?

Onko sinulla masussa vauva?

torstai 13. kesäkuuta 2019

Pitkän harkinnan ja kypsymisen jälkeen olemme kevättalvella Ranskiksen kanssa tilanteessa, jossa uskallamme varovaisesti toivoa lapselle pikkusisarusta. 

Keväällä huomaan olevani raskaana. Apua, olenko tähän valmis? Vai voiko suuriin mullistuksiin olla ikinä täysin valmis?

Kuva: Divici Shots

"Äitii, sinulla on iso massu", alkaa napero hokea aika pian. Samaan sarjaan kuuluvat kuitenkin myös lausahdukset "sinulla on iso pää,  isot jalat ja iso peppu". (Kyllä, olen huomauttanut että näin saa sanoa vain äidille. Muille voi tulla paha mieli.) Nämä tuntuvat olevan vain havaintoja, emme siis heti kerro vauvasta. Odottavan aika on pitkä ja päätämme pitkittää kertomista siihen, ettei raskautta saa enää piilotettua.

Lapsen lempilelu on ollut yksivuotispäivästä lähtien vauvanukke. Silloin annoimme kaljupäätyypin synttärilahjakasi aavistamatta lainkaan, miten vahvan hoivavietin 

se herättää. Siitä lähtien vauvanuket ja leikit ovat olleet käynnissä päivittäin.  

Kerromme tulevasta pikkusisaruksesta lapselle äitienpäivänä. Symboliikkaa, muistoja ja tarinaa jälkipolville. Äitienpäiväbrunssilla kovan jännityksen saattelemana sanon lapselle: "Muistatko kun toivoit, että meille tulisi vauva? Sinusta on kasvanut niin iso tyttö, että sinä saat pikkusisaruksen." "Ai ihan oikean?", kysyy pirpana. "Kyllä, ihan oikean." Lapsi kuuntelee hiiren hiljaa, keskittyneenä kuin shakkipelissä. 

Seuraavat 24h lapsi on aiheesta mykkä. Ehkä pitää ottaa asia myöhemmin uudestaan esille.

Maanantaiaamuna lapsi herää uteliaasti minua tutkaillen. "ÄITI, onko sinun masussa vauva?!" Viesti on tavoittanut kuulijansa. 

Siitä lähtien lapsi on totaalisen vauvakuumeen vallassa. Vatsaa pussaillaan ja silitellään. Sen kanssa jutellaan. Sille jopa soitetaan, kun olen työmatkalla. Ei äidille mutta "masuvauvalle". Ensimmäisenä aamulla ja viimeisenä illalla kuuluu harras toteamus: "Vauva, olet ihana!".

En ole koskaan ollut mikään vauvakuumeilija. Olen ajatellut että ehtiihän sitä sitten, kun lapsi on syntynyt. Esikoisen käytös on kuitenkin niin liikuttavaa, että alan itsekin herkistyä. En osannut lainkaan aavistaa, miten suurta onnea ajatus vauvasta voi kolmivuotiaalle tuottaa. Sydän sykähtelee tunnelatauksesta, kun kuuntelen pirpanan jutustelua Masuvauvan kanssa.

Illalla kun lapsi menee nukkumaan, tämä työntää mollamaijan paitansa alle. Aamulla hän kiljahtaa, "nyt se on syntynyt!". Ja työntää äkkiä yöllä kalastamani pehmon takaisin pyjamansa alle. "Sen nimi on Josefine", kertoo lapsi omasta vauvastaan. "Se on tyttö". Yritän muistuttaa varovaisesti, että tulevan pikkusisaruksen sukupuoli on vielä hämärän peitossa. Eli se saattaa olla myös poika. "Ei ole. Se kertoi minulle olevansa tyttö."

Nähtäväksi jää. 

Ollaanko teillä otettu vauvauutiset vastaan epäillen vai riemusta kiljuen? 

Kuinka pitkään olette jaksaneet pantata tietoa perheen lapsilta?

Henkireikä mutsille, kiitos!

Henkireikä mutsille, kiitos!

perjantai 7. kesäkuuta 2019

Sunnuntaina iltamyöhään lässähdimme Ranskiksen kanssa sohvalle. ”Huhhuh, nyt se nukkuu!” Viikonloppu kolmivuotiaan kanssa oli yhtä sirkusta. ”Hypitään! Juostaan! Kuperkeikkoja!”. Lapsella tuntuu olevan energiaa Ranskan sähkölaitokselle myytäväksi asti eikä mikään tunnu saavan lasta väsyksiin. 

Potkulautailua ja leikkipuistoa, riehumista ja sisäliikuntaa. Silti lapsi hyppii kotona seinille. Tuon ikäiset ovat energisiä ja motoriset taidot riittävät lähes kaikkeen mitä napero tahtoo tehdä. Yhdellä jalalla hyppiminen vain tuottaa haastetta mutta periksi ei anneta. Roikutaan vaikka äidin lahkeessa äidin hyppiessä jollei muuten onnistu. 

Miten siis säilyttää minuus ja hermot, kun kaikki tahot ja tarpeet repivät eri suuntiin? Mistä kerätä voimavaroja niin, että jaksaa pysyä arjessa tarmokkaana? Lapsiperheissä oma aika on kortilla eikä sitä tarjota automaattisesti, ellei siitä osaa pitää kiinni kuin martyyri kruunustaan. On osattava työntää tiskit syrjään ja sanottava, että NYT äiti lähtee lenkille. 

Lenkkeily on nimittäin salainen aseeni mielen kaaosta vastaan. Ensimmäiset kilometrit menevät stressatessa arjen asioita mutta pikkuhiljaa hiipii rentoutuminen, flow ja voimaantuminen. Tulen kotiin vahvempana ja täynnä uskoa siihen, että lopulta kaikki menee niin kuin pitääkin. Toki vesisade, väsymys ja päänsärky estävät välillä yllämainitun ketjun onnistumisen mutta yleensä palaan kotiin mieli keventyneenä. 

Vauvavuotena löysin uudelleen lapsuuden harrastuksen ja aloitin kuorolaulun. Voi sitä autuutta, kun koko muu maailma unohtui. Ikävä kyllä hupia kesti vain yhden lukukauden ajan, kun hematooma kurkussa vei äänen pitkäksi aikaa. 

Lukeminen on kuin minimatka toiseen maailmaan. Kun lapsi polskii Ranskiksen kanssa iltakylvyssä, odotan puuron poristessa romaanin parissa. Käännyn niin, että tiskit jäävät selän taakse ja annan itseni rentoutua. Iltapuuron keittohetkestä on tullut yksi päivän odotetuimmista hetkistä. Saisikohan jostain kaurahiutaleita, jotka kiehuvat hyyyvin hitaasti?

Ystävien näkeminen auttaa lääkkeen tavoin, ehkäpä vielä paremmin. Ranskis ihmettelee edelleen muutosta, jonka ystävät tai liikunta saavat aikaan. Tästä motivoituneena mies aloitti itsekin tenniksen pelaamisen. Torstaisin Ranskis uhkuu nykyään intoa ja vaikuttaa enemmän samalta tyypiltä kuin se kaksikymppinen tarmonpesä. 

Elokuvissa käyminen. Miksi sinne pääseminen on niin hankalaa? Leffalipun ostaminen ei vaadi kuin muutaman klikkauksen netissä ja teatteriin saapumisen. Kun solahdan hämärän turvin punaiseen penkkiin, mietin joka kerta, miksi en käy täällä useammin. Kaksi tuntia muissa maailmoissa ja palaan kotiin katsoen elämääni paljon raikkaammasta perspektiivistä.

Vaikeinta kaikessa on vaimentaa oma pitäisipitäisi-mantra ja lähteä.

Tässä omat luottokeinoni, mikä sinua auttaa latautumaan arjen keskellä?

Välillä tarmonpesäkin rauhoittuu