Lomamatka korona-aikana?
Miten he kehtaavat matkustaa, ihmettelee moni selän takana kuullessaan meidän olleen reissussa. Näinä aikoina se on vaarallista ja altistaa muut!
Pandemiaa ei sovi vähätellä mutta vaarojen näkeminen kaikkialla ei ikävä kyllä paranna tilannetta. Vihamielinen käyttäytyminen ja hysteria vain pahentavat jo muutenkin hankalaa tilannetta. Sen sijaan ihmismassojen välttäminen, turvavälien pitäminen ja hyvä käsihygienia ehkäisevät tautikurimuksen leviämistä matkallakin. Lomalla sääntöjen ja suositusten noudattaminen on ihan yhtä tärkeää kuin kotiympyröissä.
Nyt kerron, miten Covid-pandemia näkyi Italian matkallamme.
Lomakohteemme määräytyi elokuussa sen mukaan, minne hallitus oli purkanut matkustusrajoitteet. Suositus välttää matkustamista ei koskenut vihreän listan maita, joista tullessa ei myöskään joutuisi karanteeniin. Loppukesästä vihreän listan maat olivat niitä harvoja turistikohteita, joihin oli normalisoitunut rajaliikenne. Maita ei ollut kovin montaa mutta Italia onneksi oli listalla. Meille se oli alunperin korvike Etelä-Ranskalle, jonne ei alati pahentuvan pandemiatilanteen takia ollut mitään asiaa.
Kohteeksi valikoitui Toscana. Jos kaikki muutkin pitävät sitä todeksi muuttuneena unelmana, miksi emme siis mekin!? Sinne siis! Ja miten ihanaksi paikaksi se osoittautuikaan!
Löysimme pienen kylän, jonka maisemat olivat kuin suoraan maalarin pensselistä. Siellä olisimme paremmassa turvassa koronavirukselta kuin Helsingin keskustassa. Omassa talossa, maaseudun keskellä, oman auton varassa.
 |
| Lomaparatiisi ja oma rauha |
Maskit kasvoilla lähdimme matkaan. Vauvaa ei tosin kiinnostanut sääntö ”älä koskettele maskia”. Tämä nyki maskiani aina päästessään syliini. Lensimme Roomaan, jonka lentokenttä vaikutti hyvin tyhjältä elokuisena perjantai-iltana. Vuokrasimme auton ja ajaa hurautimme Rooman pölyistä Toscanan rauhaan. Emme juurikaan joutuneet kovin lähelle muita matkustajia. Enemmän lähikontakteja tulee änkiessäni pieneen kivijalkamarkettiin kotikadullamme.
Lomatalomme oli pienessä Montaionen kylässä. Vaikka keväällä tautitilanne oli kurittanut Italiaa pahasti, sanoi lomatalon omistaja, ettei se juuri vaikuttanut heidän kylässään. Ihmiset liikkuivat omilla autoillaan, elivät omissa oloissaan. Ensimmäisen viikon aikana näin vähemmän ihmisiä kuin Helsingin keskustassa yhdessä päivässä. Pienessä kylässä oli väkeä harvakseltaan ja he näyttivät onnellisilta ja elämäniloisilta istuessaan maskit leuan peittona penkeillä vaihtamassa kuulumisiaan.
Toisella viikolla uskaltauduimme Pisaan. Ihmisiä oli kaltevan tornin ympärillä suunnilleen saman verran kuin keskipäivällä helsinkiläisen lähiön ostarilla. Firenze oli ainoa kohde, jossa oli paljon ihmisiä. Muuten olimme lähinnä oman perheen kesken.
Pikkukylissä italialaisten maskin käyttö oli hyvin huoletonta. Yleensä maski oli käsivarren ympärillä odottamassa tilannetta, jossa se on pakollinen. Esimerkiksi kauppoihin ei ollut mitään asiaa ilman suojaa. Ravintoloissa sen sai ottaa pois. Sama maski vedettiin kasvoille ruokailun päättyessä. Pikkukylissä noin kaksi kolmasosaa ihmisistä käytti maskia ulkonakin. Rannoilla ei kukaan, mutta ihmisiäkin oli niin vähän, että omaa tilaa jäi metrikaupalla. Yhtenä päivänä kävimme tivolissa. Siellä sanottiin, ettei maskia tarvitse, kuin ihmisiä oli noin kourallinen. Tarkkaan ottaen näin kaksi muuta perhettä meidän lisäksemme.
Käsidesiä tarjottiin kaikkialla. Ihmiset tiedostivat viruksen olemassaolon mutteivät vaikuttaneet hysteerisiltä. Elämä jatkoi kulkuaan ja jokainen kantoi oman panoksensa. Ryppyotsaisuutta sai hakemalla hakea mutta ei, en nähnyt.
Suomessa ollessa saa hyvin mustan kuvan koko muun maailman tilanteesta. Oli henkisesti vapauttavaa nähdä sen olevan vain osa totuutta. Vaikka virus jatkaa leviämistään eikä vakavaa asiaa sovi missään nimessä vähätellä tai unohtaa, ei kotiin ahdistuneena lukkiutuminen ja uhkakuvissa vellonta ole ainoa oikea tapa jatkaa elämää. ”Vain Suomessa on turvallista, muualla on vaarallista” -ajattelu kyseenalaistui. Sääntöjä voi noudattaa järki päässä, ei hysteriaa lietsomalla.
Varmaa on, että paras tapa hillitä viruksen leviämistä olisi lukkiutua kotiin ja välttää kaikkia ihmiskontakteja aina ruokakauppaa myöten. Viruksen lisäksi toimista kärsisivät ihmiset, arki ja talous. Järkevät rajoitukset sen sijaan parantavat mahdollisuuksia selvitä pandemiasta. Samalla ihmiset jaksavat noudattaa niitä pidempään. Toisaalta tahdon uskoa siihen, että Suomen rajoitukset pysyvät maltillisina koska kansanluonteeseemme kuuluu tietynlainen kuuliaisuus, mitä etelämpänä ei ehkä ole. Vai mitä sanotte jalkopallopelistä, jonka jälkeen jälkeen tuhannet fanit juhlivat kaduilla voittoa kylki kyljessä, voiton suudelmia vaihtaen. Näin Marseillessa.
Lomalta kotiin palatessa esikoinen jäi kotiin kahdeksi viikoksi ja mies etätöihin. Lapsen nenän vuotaessa eräänä päivänä, veimme hänet testattavaksi. Tulos oli negatiivinen.
Jälkikäteen selailen matkakuvia onnellisena ja imen niistä elinvoimaa. Älkää huoliko, virus ei tartu tämän matkakokemuksen lukemisen myötä. Matkakuumeesta en mene takuuseen ;)
Voimia kaikille syksyyn! <3
SOMESSA