Väsymys kiristää pääkoppaa. 10kk vauva herää öisin ainakin kerran tunnissa, välillä 45 minuutin välein. Tutti tippuu, itkettää tai pitää saada maitoa. Hypin oman sängyn ja pinnasängyn väliä. Imetyksen jälkeen yritän laittaa vauvan takaisin omaan sänkyyn. Lapsi vaan rytkyy sylissä, kun unentokkuraisena siirtelen tätä, herää viimeistään, kun lasken takaisin pinnasängyn pohjalle.
Samaan aikaan esikoinen itkee omassa huoneessaan.
 |
| Reipas päiväkotiin lähtijä |
Aamuisin tekee mieli nuijia päätä seinään, kauanko tätä jaksaa? Jo viides vuorokausi putkeen muutaman tunnin unilla. Kolmannen valvotun yön jälkeen luulin, etten jaksa yhtään enempää. Ja niin sitä vain jotenkin jaksaa. Yöhulinoita on nyt kestänyt muutaman viikon mutta tilanne ei ota laantuakseen.
Esikoisen yöt ovat melkein pahempia kuin meidän muiden. Tämä itkee, potkii sängynlaitoja ja näkee painajaisia. Nyt viikon ajan levottomuus on kestänyt läpi yön. Onneksi aamulla lapsi ei muista yön tapahtumia vaan on oma iloinen itsensä. Vain mustat pussit silmien alla ovat merkkinä yön kauhuista. Meillä kaikilla. Olemme kohta kuin perhe karhukopla mustine silmäympäryksinemme.
Nelivuotias on aina nukkunut huonosti. Heräillyt, nähnyt painajaisia, puhunut unissaan ja saanut kauhukohtauksia. Nyt päiväkodin alkaessa kesäloman jälkeen ovat yöt taas menneet ihan ranttaliksi. Vaikka päiväkotiin on kiva mennä, aiheuttaa muutossa arjessa heti rikkonaisia öitä.
 |
| Pojat etätöissä |
Entä vauva? Tämä on siskoaan parempi nukkumaan. Elokuun myötä ollaan kuitenkin tultu tilanteeseen, jossa kumpikaan ei nuku. Alan miettiä pilaanko itse lasten yöt? Pitäisikö heitä huudattaa eikä reagoida jokaiseen inahdukseen? Tapahtuuko päivien aikana liikaa?
Illalla lähden lenkille päästäkseni eroon niskan päällä painavasta väsymyksestä. Olen ylikierroksilla. Päiväuniakaan en osaa nukkua. Ironista kyllä, mitä vähemmän nukun, sitä vaikeampi nukkua. Onneksi happihyppely ystävän kanssa auttaa ja olo kohenee. Kotiin tullessa molemmat lapset itkevät ja tahtovat syliin. ”Minulla oli kama ikävä”, itkee 4v poissaoloani, joka kesti 45 minuuttia.
Onko napanuora kasvanut koronakevään myötä takaisin paikoilleen? Olenko öisinkin liikaa käytettävissä ja lapset ovat tottuneet ”palveluihin”, niin kuin neuvolassa sanottaisiin? Pitäisikö osata viheltää peli poikki ja antaa vähemmän rintaa, silityksiä ja lohdutuksia? Laittaa ovi kiinni ja nukkua posottaa puoli yötä yhtä soittoa?
Mahdotonta. Äidinvaisto on ohjattu reagoimaan lapsen itkuun. Olisi ehkä helpompaa opettaa lapsi nukkumaan kuin kovettaa itsensä kivisydämeksi. Vaan käykö ainoa tie itkuttomiin öihin itkuisten öiden kautta?
Ranskis on myös väsynyt. Tämä on tehnyt koko vuoden töitä, kesälomakaan ei ole vielä koittanut.
Syyskuun kohdalla lukee LOMA.
Nukkuisivatko lapset lomalla? Mikä avuksi öihin? Unikoulu, korvatulpat vai yllin kyllin lomailua?
Blogi jää uinumaan muutamaksi viikoksi kesälomalle, nähdään syyskuussa! :)
Niin muistan tuon iän 10 kuukaudesta jonnekin 1,5 vuoteen, kun lapsi heräili monesti yössä. Liittyi jotenkin konttaamisen ja kävelyn oppimiseen. Hän myös vaati tissiä nukahtamiseen, vaikka tuon ikäinen ei oikeasti tarvitse yöllä ruokintaa. Kesti tosi pitkään saada vieroitettua tissille nukahtamisesta, jotenkin odotin sen tapahtuvan itsestään, mutta niin ei käynyt, ja lopulta otin itseäni niskasta kiinni ja kielsin yötissin. Varmasti lapsenkin unta jo häiritsi tissittely. Me nukuimme perhepedissä. Hyvällä iltapalalla (lämmin ateria) nukkui alkuyön sikeästi. Puuro iltapalana ei toiminut meillä milloinkaan. Nälkäisenä herään itsekin keskellä yötä syömään vaikka neljältä. Noin kaksivuotiaasta on nukkunut heräilemättä. Ei kai oikeasti meidänkin lapsi ala heräillä uudestaan vielä joskus nelivuotiaana? :I
VastaaPoistaTuo tunnin välein heräily on semmoinen, jolle olisi kyllä pakko tehdä jotain. Harva vastasyntynytkään heräilee noin paljon. En yhtään tiedä mitä voisi tehdä. Miten niitä unikouluja pidetään? Ehkä isä voisi nukkua lapsen kanssa muutaman yön, se olisi ainakin luonteva tapa vieroittaa yösyönnistä? Tsemppistä ja hyvää syksyä!