Terveisiä Toscanasta

maanantai 21. syyskuuta 2020

Aamuaurinko on lämmin ja pehmeä, kuin samettia iholla. Edessä avautuu näkymä kumpuileville viinitiloille. Oliivipuitakin näen. Siellä täällä on sypressejä, vihreän eri sävyjä silmän kantamattomiin. Vain kahvinkeittimen porina rikkoon hiljaisuuden. 

Maailman hitain kahvinkeitin muuten, puolessa tunnissa saa neljä kuppia kahvia, lähes täyden pannun keittämiseen menee tunti. Se ei haittaa, lomalla ei ole kiire. Olemme Toscanassa.


loma Toscanassa
aamukahvi maistuu näissä maisemissa

loma Toscanassa

Maisema on kuin postikortti. On niin kaunista, että luulisi lavastetuksi. Vedän syvään henkeä ja hyvä olo hyökyy päälle. Mieltä kutkuttaa. Mitähän kivaa tekisimmekään tänään. Eilen olimme rannalla Viareggiossa. Vesi oli lämmintä kuin linnunmaito. Näimme meduusankin. Aalto heitti sen rantaan ja ehdin jo säikähtää. Rantavahti sanoi niiden olevan vaarattomia, kutittavan korkeintaan.


Kymmenkuinen on oppinut kävelemään huojuvin askelin pihanurmikolla. Ja söisi vain pastaa. Soseet eivät maistu vieläkään mutta muiden lautasilta pienet vikkelät sormet pihistävät spagettia. 


Ensiaskeleita toscanassa


Viiniviljelmiä Toscanassa


Olemme Ihailleet tähtitaivasta Siennan ikivanhojen muurien sisällä. Lapset leikkivät illan lämpöisessä pimeydessä historiallisella keskusaukiolla ja ihmiset illallistivat terasseilla. Sydämeni sykki iloa ja elämää. Olemme ylittäneet Firenzen kuuluisan sillan ja minä sain pakit tuomiokirkosta hameen helman mitan takia. Perässäni tullut mikroshortsien käyttäjä laskettiin silti sisään. Päätin olla pahoittamatta mieltäni. Tuomiokirkko oli lopulta ehkä upeampi ulkoa päin kuin sisältä.


Olemme ajaneet Pisaan ja nähneet kaltevan tornin. Jonoa torniin oli saman verran kuin yleensä Alepan kassalle. Alle kahdeksan vuotiaat eivät pääse torniin turvallisuussyistä, joten huippu jäi näkemättä. Lupaan esikoiselle, että voimme palata neljän vuoden päästä uudelleen.



Uima-allas Toscanan loma-asunnolla

 

Nyt lapset istuvat nurmikolla ja leikkivät mutakokkareilla. Ne jaksat viihdyttää päivästä päivään. Toisin kuin uudet lelut. Pitäisi varmaan siirtää konkkaronkka uima-altaan reunalle. Lapsen huuto keskeyttää unelmoinnin: ”Äiti, vauvan kakka haisee hernekeitolta!” ”Ampiaisen pistoon sattuu!” ”Nääälkä!”.


Lapsiperhearki ei lakkaa olemasta lomallakaan mutta on niin paljon helpompaa jaksaa yövalvomiset ja itkut lämpöisessä, elämän iloa sykkivässä maassa. Tuntuu esimerkiksi, että lapsilla on ruoka-aika käsillä koko ajan. Välillä on ollut päiviä, kun olemme joutuneet sinnittelemään keksien ja gelaton voimin iltaan saakka, kun pikkukylän jokainen ravintola on ollut suljettuna siestan ajan. Oppimisen paikka, maaseudun rauha soljuu omalla painollaan eikä yhden turistiperheen tarpeet muuta kaupungin ikivanhoja tapoja.

 


Auringonlasku Viareggiossa


Päällimmäinen tunne on onni. Toivottavasti saan samasta tunteesta kiinni myös kotiinpaluun jälkeen.

 

Monia varmaan mietityttää mietityttää, miten korona vaikutti matkaan. Osa ehkä ajattelee matkailun olevan järjetöntä ja aiheetonta tänä aikana. Joidenkin mielestä itsekästä hulluutta. Aiheesta lisää seuraavassa postauksessa. 


Aurinkoa kaikille syksyyn! <3


 

Ei kommentteja

Lähetä kommentti