Ei torttuja vaan lettuja!

Ranskis puhui viikon ”crepeistä” eli letuista. Viime viikolla tämä tuli kotiin kertoen, että oli melkein ostanut tarpeet ja pannun creppejen paistamista varten. Kunnes oli tullut lopputulokseen, että lettukojut osaavat homman paremmin. Vielä eilen tämä kuolasi bussipysäkin Nutella-mainoksen edessä haaveksien: ”Suklaalevite sopii kyllä niin hyvin lettujen kanssa.”

Mistä lettuvimma? Ranskassa juhlittiin 2. helmikuuta kynttilänpäivää, juhlapäivää nimeltä La Chandeleur. Juhlaa vietetään 40 päivää joulun jälkeen ja sitä kutsutaan myös lettujen päiväksi. Alun perin juhlalla on pakanalliset juuret mutta katolisen kirkon omaksuttua päivän osaksi omia juhliaan, on päivällä uskonnollinenkin pohja.

Kynttilänpäivä edustaa toivoa kevään tulosta. Pyöreä, kullankeltainen lettu muistuttaa niin muodoltaan kuin väriltään aurinkoa ja tuo mieleen kevään odotuksen pitkän talven jäljiltä.

Suomalaista huvittaa ajatus pitkän talven taittumisesta helmikuun alussa. Suomessa on hiihtolomat vasta edessä ja laskiaiseenkin melkein kuukauden päivät. Kevät on kuin kangastus, joka taittuu äkkiä ulos astuessa.

Runebergin torttujen puutteessa letut kuitenkin kelpaavat oikein hyvin. (Haha, oivallinen tekosyy, oikeasti letut maittavat aina.)

Vanhan perinteen mukaan lettuihin tulisi käyttää viime vuoden satoa eli jauhoja, jotta tulevasta vuodesta tulisi hyvä. Todellinen jauhopeukalo (en siis minä) voi tehdä taikinaa hartaudella ja heitellä räiskäleitä ilmaan perinteen nimissä. Jos lätyn ilmaan heitto onnistuu pitäen pannua oikeassa kädessä ja puristaen (kulta)kolikkoa vasemmassa, lupaa se koko vuodelle menestystä ja hyvinvointia. Kuten sanonta kuuluu: "Si point ne veux de blé charbonneux, mange des crêpes à la Chandeleur ". Mikäli siis haluaa välttää sadon pilaantumisen, on syötävä lettuja kynttilänpäivänä. 

Nykypäivään leikinomaisesti muokattuna "jos haluat lisää liksaa ja välttää yyteet, syö lettuja". Hmph, runoratsu ontuu tosi pahasti.

Koko perhe kuolaa räiskäleiden valmistumista

Pariisissa on paljon letturavintoloita, joissa voi syödä koko lettumenun. Montparnassen alueella on muutama *katu, jossa on räiskäleravintoloita vieri vieressä. Ravintolat ovat auki ympärivuotisesti eivätkä liity kynttilänpäivään. Letun voi valita joko peruslettutaikinasta tai tattarijauhoista. Suolaiset krepit ovat maukkaita tattarijauhosta tehtyinä ja juusto-kinkkutäytteellä tuhti ja maukas välipala, miksei ihan ruokakin. (*Rue d'Odessa ja Rue de Montparnasse, 14 arrodissement)

Mikäli ei ole aikaa koko menulle, saa lettukojuistakin ihan kelpoherkkuja. Kannattaa silti tarkastaa, että lettu tehdään paikan päällä. Yleensä myyjä kaataa kuuman taikinan pannulle ja valmistaa herkun silmien edessä. Joskus näkee myytävän valmiita lettuja, jotka myyjä vain lämmittää pannulla. En suosittele. Rakenne on kuin purkkaa ja perheenjäsen sai kerran tällaisesta vatsataudin. 

Täytteen voi valita maun mukaan. Makean suursyömärinä rakastan banaani-Nutella täytettä mutta monelle se on liian makea. Lämmin makea herkku karkoittaa nälän ja antaa mukavasti puhtia ihailla Pariisia jalkaisin.

Nyt makean hammasta kolottaa niin, että taidanpa suunnata päivän päätteksi lettukojulle. Onneksi näitä sää kokattua helposti kotonakin lähimmäisen kojun puutteessa. Muistakaa ilmaan heitto!;)