Auringosta huolimatta on pukemisurakka edessä. Se alkaa jo makuuhuoneessa. ”En halua kahta paitaa päällekkäin” lapsi karjuu. ”Ei sitä paitaa!” ja ”kissasukat!” jatkaa lapsi itkuaan ennen kuin olemme päässeet edes eteiseen. Antaisin kyllä kissasukat, jos meillä olisi sellaiset. Myöhemmin käy ilmi, että pinkit sukat ovat kissasukat ”koska minä tykkään pinkistä ja kissoista”.
Mietin kaikkia Suomessa asuvia vanhempia, joille lasten toppaaminen on päivittäinen operaatio marraskuusta maaliskuulle (hyvänä vuotena). Onnistun änkemään legginssit farkkujen alle ja löytämään molemmat villasukat. Tosin aavistelen, ettei hoitopaikassa ulkoilla tänään, koska on kylmä. Aurinko paistaa ja kuulas kuiva talvipäivä näyttää omiin silmiin oikein hyvältä ulkoilusäältä. Olen kuullut jo useamamman kerran, ettei lapsilla ole tarpeeksi vaatteita puistoleikkeihin.
Ulkona vastaan tulee pikkulapsia rattaissaan hyvin vaihtelevasti puettuina. Osalla on takki auki eikä tietoakaan pipoista tai hanskoista. Koululaisilla voi olla hame ja sukkikset. Paleltaa heitä katsellessa. Vaikka jokainen kerrankin ulkomailla käynyt suomalainen on saanut varmasti kuulla toteamuksen ”sinähän olet suomalainen, ethän sinä voi palella”. Alan pikkuhiljaa ymmärtää, miksi Ranskiksen oli hankala oppia pukemaan lasta Suomen malliin. Tai en oikeastaan, mutta näen syyn miksi.
Hoitopaikkaan päästyämme tutkailen toisten lasten varusteita. Haalaria ei ole kenelläkään, niitä käytetään vain lumimyrskyssä ja husky-safareilla. Yhdellä tytöllä on nahka-avokkaat ja toisella Ugg-saappaiden näköiset. Viime viikolla näin yhdellä takkina olevan vuorettoman sadetakin, muilla on onneksi toppatakit. Hoitaja kertoo ”sadetakkitytön” olevan tänään kuumeessa. Pipo ja hanskat löytyvät kaikilta. Tosin meilläkin on vain ohuet sormikkaat. En jaksanut tapella toppatumpuista, kun luntakaan ei ole.
Alkuviikosta Pariisin lupailtiin jopa 15 senttiä lunta. Kaaosta epäiltiin jo etukäteen ja Ranskiksen toimistossa kehotettiin kaikkia jäämään etätöihin. Osa oli jo panikoinut miettiessään töihinpääsyn vaikeutta. Loppujen lopuksi lunta satoi yhden iltapäivän ajan. Ei tarpeeksi edes toisen lumiukon tekoa varten. Pariisilaiset olivat helpottuneita. Lapsi muisti viime viikkoisen ja ihmetteli toistamiseen miksi puistosedät luulevat lumen olevan vaarallista.
 |
| Puiston leikkialue teipattu kiinni loskasään takia |
Hoitopaikasta lähtiessä katselen sinistä pilvetöntä taivasta ja ajattelen että ensi viikolla saattaa olla jo lämpimämpää. Tai sitten sataa lunta. Lumisia päivä ei välttämättä mahdu kalenteriin kuin muutama. Yhdyn monen pariisilaisen toiveeseen, että ne olisi tämän talven osalta eletty.
Ei kommentteja
Lähetä kommentti