Elinkustannukset Pariisi vs Helsinki
Monesti minulta kysellään Pariisin hintatasosta ja siitä, oliko elämä siellä kamalan kallista. Kyllä ja ei. Rahoistaan pääsee eroon ilman suurempaa päänvaivaa mutta pienellekin rahalle saa vastinetta. Helsingissä halvan kahvikupillisen saa korkeintaan ärrältä tai ehkä huoltoasemalta, Pariisissa kupillisen hinta on yleensä halpa.
Sitten on se toinen todellisuus. Valon kaupungista löytyy varakkaille ja ökyrikkaille tuotteita, joiden hintaa en pysty edes käsittämään. Taidetta, timantteja ja asuntoja, joiden hinta kohoaa täysin tavallisen kuolevaisen ulottumattomiin. Jo pienille vauvoille on Diorin merkkivaatteita ja timanttihelistimiä. Jos sattuu olemaan syntynyt kultalusikka suussaan, voi ylellisyyttä ammentaa loputtomiin.
Se todellisuus on kuitenkin vain harvoille ja valituille. Samaan aikaan Pariisikin on pullollaan tavallisia perheitä, joissa purnataan elämisen kalleutta ja mietitään muuttoa pääkaupungin ahtaiden neliöiden ulkopuolelle. Perheitä, joissa harmitellaan päivähoidon hintaa ja stressataan löytyykö lapselle ylipäänsä koko hoitopaikkaa. Tavalliset pääkaupunkilaiset eivät shoppaile eksklusiivisissa merkkiliikkeissä vaan Zarassa ynnä muissa Suomestakin löytyvissä ketjuissa. Hummerilounas samppanjalla ei ole vakio. Puistonpenkillä nautittu täytetty patonki sen sijaan kyllä.
Pariisissa kuluttajalla on valinnanvaraa. Jos on millä mällätä niin ainoastaan mielikuvitus asettaa rajat tarjonnalle. Jos taas budjetti on pienempi, niin edullisiakin tuotteita on laidasta laitaan. Ja sitten on kaikkea siltä väliltä.
Suomeen palattuamme tuntui, että kaikki kulutustavara on Helsingissä hintavampaa. Vaikka Pariisia voi pitää kalliina paikkana, tuntui Helsinki vielä kalliimmalta. Esimerkiksi lelut, lehdet ja kirjat sekä kosmetiikka olivat Pariisissa edullisempia. Kukkakauppojen hinnat huimaavat täällä vieläkin. Samaan listaan Pariisin eduksi voi lisätä leivät, leivonnaiset ja hedelmät. Vai mitä sanotte hintaerosta kun patonki Pariisissa irtoaa yleensä noin eurolla, vähän erikoisempi rapiat päälle. Töölöläisessä leipomossa patonki taas maksaa yli 4€. ”C’est choquant”, toteaa Ranskis joka kerta päätään pudistellen ja ikävöiden kahta kauheammin Pariisiin.
Pariisissa asumiskustannukset ovat korkeat. Vuokrat ovat kalliita ja pienenkin kopperoasunnon ostaminen maksaa mansikoita. Vuokramarkkinoilta voi silti saada kohtuuhintaisen asunnon, jos on aikaa metsästää ja apuna tuttuja, joilta kysellä vapautuvista asunnoista. Kilpailu on kovaa. Samaa asuntoa voi olla hakemassa 50 perhettä, joista jokaisella on puhelinluettelon paksuinen nippu papereita todisteena maksukyvystä ja kunnollisuudesta. Asunnon vuokra ei saa ylittää 30% prosenttia hakijan bruttotuloista tai hakemusta ei edes oteta vastaan.
Kun on kerran saanut asunnon, kannattaa consiergeen eli talonmieheen pitää hyvät välit. Näiltä saattaa saada korvaamatonta ensikäden tietoa vapautuvista asunnoista ennen julkista näyttöä. Pariisissakaan ei siis ole pakko maksaa 1500€ vuokraa yksiöstä vaan 1200€ voi löytää kolmion. Helppoa se ei ole mutta ei Helsingissäkään halpoja asuntoja kasva puun oksilla. Yhteenvetona voi sanoa, että tuurilla voi Pariisissakin päästä samaan hintatasoon kuin Helsingissä mutta se ei käy sormia napsauttamalla.
Lääkärissä käyminen Pariisissa on edullista, varsinkin jos kuuluu maan sosiaaliturvan piikkiin. Silloin myös lääkkeet korvataan ja Ranskis ei ikinä lakkaa ihmettelemästä miksi Suomessa Kela ei korvaa kokonaan perusantibiootteja. Asialla ei ole kovin suurta painoarvoa, ellei sitten satu sairastelemaan paljoa. Pariisissa pääsee myös helposti erikoislääkärille ja hammaslääkäriin eikä hinta huimaa.
Kampaajalla käyminen oli Pariisissa edullisempaa kuin Helsingissä, samoin monet muut palvelut. Esim. siivoojan käyttäminen on suorastaan halpaa. Viinit ja alkoholi olivat paljon edullisempiä kuin Suomessa mutta jos niihin halusi käyttää rahaa, ei ollut konsti eikä mikään löytää ruokakaupasta monen sadan euron viinipulloa. Huvittavaa kyllä, paikalliset shampoot ja hiustenhoitotuotteet olivat kalliimpia kuin meillä Suomessa. Sama Lorealin markettisamppoo tai hiuslakka maksoi paikallisessa marketissa enenmmän kuin Helsinkiläisessä supermarketissa. Samoin karkit ja suklaa olivat kalliimpia ja irtokarkkeja vähän reilummin pussiin lapatessa oli hinta äkkiä ärhäkät 15€. Järkyttävää, totesi puolestaan suomalainen, joka oli tottunut lappamaan karkkeja grammoja laskematta.
Sähkön hinta hirvitti. Meillä oli 50 neliön asuntoon sähkösopimus, joka oli 100€ /kk. Siis joka kuukausi. Jos sähköä käytti enemmän, kolahti tasauslasku. Helsingissä ei kerrostalossa tarvitse hytistä kylminäkään kuukausina ja sähkölasku lähes ilahduttaa Pariisin vuosien jälkeen.
Myös päivähoito oli Suomea kalliimpaa. Jos lasta piti hoidossa 5pv/vko, oli hinta 750€/kk josta palautettiin 200€. Toisaalta, lapset aloittavat koulun kolmivuotiaina ja koulu on ilmainen, ellei sitten valitse yksityiskoulua. Toiset valitsevat. Lastenhoitajan apua saattaa silti tarvita vielä kolmivuotiaalle kouluun viemisen ja tuomisen kanssa eli ihan nollakustannuksilla ei välttämättä vielä silloinkaan pärjää. Eikä päivähoitopaikan saaminen ole itsestäänselvyys vaan harmaita hiuksia tuottava savotta. Suomen päivähoito tuntuukin minulle vielä hyvin edulliselta enkä juurikaan löydä siitä purnattavaa, valtavan määrän hyvää kylläkin.
Jos Pariisissa onnistuu löytämään kohtuuhintaisen asunnon, voivat elinkustannukset jäädä pienemmiksi kuin Helsingissä. Jos taas asumiseen ja päivähoitoon uppoaa valtava määrä rahaa, kallistuu vaakakuppi Helsingin eduksi.
Jos olisimme yhä Pariisissa, olisi esikoinen koulussa ja kuopus kotona. Sen sijaan mitään hoitovapaita tai lapsilisiä olisi turha odottaa. Asunto olisi halvempi mutta lapsilisät ja hoitolisä tasaavat eroa. Palkat taas ovat monesti matalammat Pariisissa, esim. kassamyyjän palkalla olisi Pariisissa vaikea pärjätä.
Lasten harrastusten hinnoista en osaa sanoa. Täällä ne tuntuvat kalliilta mutta tuskin ne kovin edullisia Pariisissakaan ovat. Kuntosalikortin maksaisin silti mieluummin Pariisiin kuin tänne, vai miltä kuullostaa 19€/kk vs 55€/kk?
Oletteko te yllättyneet jossakin kalliista karkista tai halvasta hanhenmaksasta? Vaikuttaako elitason hinta asuinpaikan valintaanne?
Ei kommentteja
Lähetä kommentti