Opiskellessani Laurea amk:ssa parikymppisenä, saapui kouluumme kymmenisen ranskalaista poikaa Erasmus-vaihtareiksi. Syksy muuttui talveksi vaan vaatetus pysyi samana, tennarit ja lyhyt takki. Pahimmilla pakkasilla tammikuussa osa käytti sentäs pipoa ja kaulaliinaa. Hytistiin. Hrrr, miten nämä suomalaiset pärjäävät.
Jokaisella puutteensa ja vaatetusongelmasta huolimatta nain yhden näistä palelevista hurmuripojista. Ja poika, tai ehkä jo nuori mies (inhoan tätä termiä XD) muutti pysyvästi Suomeen seuraavaksi kahdeksaksi vuodeksi. Mieheni oppi käyttämään "tykkejä" ja kerrospukeutumaan. Jopa talvikengät tuli ostettua. ("Mutta eihän näillä voi mennä töihin!") Pikkukengissä piti kuitenkin luistella työpaikalle ja muihin sosiaalisiin tilaisuuksiin. Ehkä vasta koiran hankkiminen sai Ranskiksen vetämään ajoittain talvikengät vapaaehtoisesti jalkaan.
Lapsen synnyttyä Suomessa keskelle kahdenkymmenen asteen pakkasta, olin jo luopunut ajatuksesta siitä, että Ranskis oppisi koskaan pukeutumaan talveen. Koska oppilaani oli reputtanut oman pukeutumisensa kurssin, siirryin vetämään jatkokurssia, "kuinka pukea pieni lapsi pakkasia vasten". Ensin talja vaunuihin, lapselle SEKÄ sisävaatteet ETTÄ toppapuku (ranskiksen puettua ulkovaatteet kerran pelkän vaipan päälle).
Talven taas palattua Pariisiin, ammottavat puistot tyhjyyttään. Lämpötila laskee ulkona tuulen kanssa pitkälle miinusasteisiin ja ihmettelen miten kylmä Suomessa onkaan. Luulin jo pukeutumisopin menneen perille, kunnes mieheni tuli viime viikolla naperon kanssa kotiin talvihaalarissa ja kesäkengissä. Lämmiteltyäni taaperon jäävarpaita hetken ihmettelin ääneen miksei talvikenkiä oltu laitettu jalkaan. Mieheni siihen: "ei kai talvikenkiä tarvitse jos on jo talvihaalari?"
Pukeutumiskulttuuri on Pariisissa hyvin toisenlainen kuin Suomessa. Hyisessä viimassa näkee monesti pienetkin lapset ilman pipoa, takit auki retkottaen. Talvihaalareita myydään vain vauvoille mutta kävelemään opittaessa siirrytään farkut ja toppatakki-lookkin. Edes toppahousuja ei juurikaan näe, joskin näitä myydään urheiluosastolla. Tosin ulkoilukin on kylmillä säillä niin vähäistä, että ehkä näillä pärjäilee välimatkat kodin ja hoitopaikan välillä, onhan rattaissa yleensä ne lämpöpussit suojaamassa kylmyydeltä.
Lämpimämpinä vuodenaikoina olen ihaillut pariisilaispilttien ihastuttavaa olemusta leikkipuistossa. Tytöillä näkee monesti sukkahousuja ja hameita hiekkalaatikolla ja vauhti on silti yhtä kova kuin monella pojalla. Kerran näin kurahousut yhdellä tytöllä, tämän isä kertoi silminnähden ylpeänä miten helppoa ulkoilu on moisen suojavarustuksen kera, antoi vielä norjalaisen nettikaupan nimenkin. Vedin pienen mainospuheen muutamalle suomalaiselle merkille ja pyysin äitiäni tuomaan kuravarusteet seuraavalla reissullaan.
Ja kotona pukeutumisoppi jatkuu...
Ei kommentteja
Lähetä kommentti