Istun keskellä yötä lattialla, ison lahjakasan ympäröimänä. Paketointitarpeet lojuvat ympärillä ja kieputan ja kiedon, punaista ja kultaa. Kimaltavaa narua ja hymyn huulille tuovia eläinhahmoja. Liimailen tarroja ja kirjoitan lasten nimiä pakettikortteihin.
Kuusen kajossa vajoan ihanaan tunnelmaan, aika ja vuodet unohtuvat. Muistot, uudet ja vanhat tulvivat mieleen. Yksivuotiaalle ensimmäinen puinen junarata. (Ei sitä puuhaarukkaa.) Tytölle hartaasti toivottu pehmo. Ja yksi niin iso paketti, ettei rulla lahjapaperia riitä.
Voi kunpa näihin paketteihin saisikin käärittyä puhdasta onnea. Sitähän kaikki lahjanantajat varmaan paketeillaan yrittävät tarjota. Hyvää mieltä ja onnen ja rauhan tunnetta. Ehkä myös vähän perhosia vatsaan ja lapsen intoa.
Mieleni jatkaa aikamatkailua. Ensi vuonna esikoinen on jo melkein kuusivuotias. Ja kuopuskaan ei ole enää omaa kieltään kiihkeästi pulputtava pieni vauvan pullukka. Vaikka joulu tulee joka vuosi, on jokainen joulu ainutlaatuinen. Ruuat ja perinteet pysyvät samoina mutta elämä ei.
Kasvamista nähtiin tänäänkin konkreettisesti, kun esikoiselta irtosi ensimmäinen hammas. "Apua hammas tippui lattialle", tämä huusi hädissään ja kiiruhti syliin. "Niin, et ole enää pieni tyttö", kehun vuolaasti. Lapsi tirauttaa kyyneleen. "Äiti, minä en halua kasvaa, haluan olla aina pieni tyttö." Lohduttelen, "olet ikuisesti oma pieni tyttöni, sitä ei mikään hampaiden tippuminen muuta, ikinä".
Myöhemmin lapsi kertoo hämmentyneenä, miten ei tiennyt hampaiden tippuvan oikeasti. ”Luulin, että niin tapahtuu vain piirretyissä, ettei hammaskeijua ole oikeasti olemassa. Niin kuin vaikka kummituksia.” Sitten lapsi piilottaa hampaan. "Nyt hammaskeiju ei tule yöllä varastamaan minun hammastani!"
Vaikeatahan se on nelivuotiaalle. Tonttuihin ja joulupukkiin, pääsiäispupuun ja hammaskeijuun kuuluu uskoa mutta mörköihin, noitiin ja hirviöihin ei, koska niitä ei ihan oikeasti ole. ”Niin, eikä dinosauruksia”, jatkaa lapsi. Katson kelloa. Liian myöhäistä kertoa dinosauruksista. ”Dinoja on kyllä ollut mutta jutellaan siitä huomenna.”
Oikein ihanaa joulun aikaa teille kaikille! Rauhaa, iloa ja onnea koko koettelevan vuoden edestä! Ja yliannostuksia suklaata!
Blogi vetäytyy joululomalle ja palailee alkuvuodesta .
Ei kommentteja
Lähetä kommentti