Nelivuotiaalle on ihana ostaa lahjoja. Askartelu, piirtäminen, hamahelmet ja muu sorminäppäryyttä vaativa kiinnostavat loputtomasti. Pehmot ja vauvanuket taas herättävät hoitovietin. Niiden kanssa leikitään syntymäpäiviä, päiväkotia, matkustamista ja milloin mitäkin. Vaan entä yksivuotias? Joulu se on pienemmälläkin ja jotain mieluisaa olisi kiva hankkia.
Tavarapaljouden keskellä sorrun joskus korvaamaan laatua määrällä. Jos ajatus ei ole mukana, tulee hankittua paketteja, joissa lasta viihdyttävin osa on lahjapakkaus. Moni lelu päätyykin lelulaatikon pohjalle pölyttymään mutta parhaat jäävät käyttöön ja siirtyvät seuraavalle lapselle. Meillä loputonta iloa ovat tuottaneet esimerkiksi leikattavat puuhedelmät. Esikoinen sai ne 2-vuotiaana ja leikkaamisen lisäksi valmisti niistä äidille smoothieta ja nukeille ruokaa. Nyt yksivuotias harjoittelee niillä käden hienomotoriikkaa ja leikkaaminen kiinnostaa kovasti, vaikka apua siinä vielä tarvitaankin.
Yksivuotiaalle lelua ostaessa kannattaa miettiä mihin tarpeeseen lelu tulisi. Tietenkin sen tulisi tuottaa lapselle iloa mutta bonuksena vanhemmat voivat saada hetken rauhaa ja omaa aikaa. Tai ehkä lelu auttaa lasta kehittymään. Vai onko tärkeintä yhdessä leikkiminen ja ajan viettäminen lapsen kanssa?
Kun esikoinen vietti ensimmäistä jouluaan himpun alle yksivuotiaana, ostin tälle ensimmäisen vauvanuken. Se oli rakkautta ensi silmäyksellä! Nelivuotiaaksi asti pulipäävauva kulki aina mukana, ulkomaan matkoille, kauppareissuille ja leikkipuistoihin.
Nyt 13-kuisella on tarve osoittaa hellyyttä. Tämä pussailee siskon vauvanukkeja, pikkuautoja ja suureksi iloksi myös meitä perheenjäseniä. Suukkosade on loputon ja halauksia jaetaan auliisti. ”Kyllä teillä on empaattisia lapsia”, toteaa tuttu neuvolan täti 1v-tarkastuksessa.
Riittävätkö siskon nuket vai pitäisikö kuopukselle ostaa oma kulta? Ainakaan silloin isosisko ei temperamenttisuuspuuskassaan tulisi kiskomaan sitä ilmoittaen nuken olevan hänen. Toisaalta, useimmiten sisko hyvin auliisi jakaa lelujaan.
Niin kuin kaikki tietävät, monesti parhaat lelut löytyvät keittiön kaapeista. Purkit, kattilat, puulusikat jne jaksavat viihdyttää kuukausikaupalla. En ehkä silti ostaisi joululahjaksi omaa puuhaarukkaa tai paistinpannua, vaikka toisaalta miksi en? Saisi hyvän tarinan kerrottavaksi jälkipolville. "Tytön ensimmäinen lahja oli vauvanukke ja pojan puuhaarukka."
Tässä yhteenvetona lista klassikoista, jotka meillä toimivat lapselta toiselle kuin käpylehmä konsanaan.
1-vuotiaan suosikkilelut (sellaiset, jotka kehtaa kääriä pakettiin):
- Leikattavat puuhedelmät/ ruuat
- Nukke tai joku muu hoivattava. Sitä voi syöttää ja pussata.
- Satukirjat, äänillä ja ilman
- Rytmisoittimet
- Pallo (tarpeeksi pieni, jotta siihen on mieluisa tarttua)
- "Leikkimielisesti älykkyystesti", eli lelu, jossa oikean muotoinen palikka tulee saada oikeaan reikään tai pinota renkaita tolpan ympäri tms ymmärrystä harjoittava lelu.
Onko teidän perheissänne suosikkileluja? Laitatteko uuden vessaharjan jouluksi pakettiin vai pitäydyttekö leluosaston antimissa?
Ei kommentteja
Lähetä kommentti