Katselen Pinterestistä toinen toistaan kauniimpia joulukorttikuvia. Monessa kuvassa on tarkkaan harkittu tausta ja rauhallinen tunnelma. Lapset nätisti, ihanaa rekvisiittaa ja täydellinen valo. Minäkin tahdon tehdä tuollaiset kuvat! Aikaisemmat kokemukseni muistaen, mietin kauanko näennäisesti rauhallista kuvaa ollaan otettu. Monetko kiukut ollaan koettu ennen täydellistä kuvaa?
Epäilen, etten ikimaailmassa saisi kahta lastani pysymään paikoillaan ja tuijottamaan haaveilevasti joulutähteä. Ellei sen takana sitten lentäisi joulupukin reki poroineen, vilkkuvalot ja sireenit päällä.
Entäs kaikki rekvisiitta? Tahtoisin rakentaa joulun ihmemaan mutta en tahdo ostaa puukelkkaa, tekokuusta tai muutakaan rahaa ja tilaa vievää tavaraa. (Tosin kimalteleva panta poron sarvilla päätyi jo ostoskoriin). Voisiko tämänkin tehdä helpommalla? Laskea rimaa ja keskittyä tunnelmaan?
Unohdan Pinterestin ja päätän yrittää tavoittaa sen olennaisimman. Ilon ja riemun, ne saavat riittää tänä vuonna! Tärkeintä ei ole täydelliset lavasteet tai vaatteet vaan kuvista välittyvä lasten ilo.
Tässä hyvin yksinkertaiset vinkit, joiden avulla meidän kuvamme lopulta onnistuivat.
1. Rajaa alue
Rauhallinen tausta tekee kuvasta miellyttävän katsoa. Meillä ei ole yhtään valkoista ehjää seinää koko asunnossa. Vaatekaapit, ruokapöytä tai ovi rikkoo jokaisen seinän. Sitten saan ajatuksen. Entä jos molemmat lapset laittaisi yläsänkyyn kuvattavaksi? Lapset eivät karkaisi kuvan ulkopuolelle ja sänky olisi helppo naamioida muutamalla rauhallisen värisellä peitolla. Loistavaa! Lapset eivät pääse tippumaan eivätkä karkaamaan.
 |
| Muutamalla peitolla sai tämänkin väri-ilotulituksen muutettua hyväksi kuvauspaikaksi |
2. Valo
Kuvaa päivänvalossa ellei sinulla ole järkkäriä tai sellasta kameraa, joka saa hämärässä hyviä kuvia. Niin ihania kuin tunnelmavalaistuksessa otetut kuvat olisivatkin, on todellinen haaste saada tarkka kuva liikkuvasta lapsesta hämärässä valossa. Lapset liikkuvat ja valoisassa paikassa on helpompi saada tarkempia kuvia. Meillä kuvat otettiin iphonen kameralla ikkunan edessä puolilta päivin ja silti epätarkkoja kuvia on paljon.
3. Valitse rekvisiitta (Vähemmän on enemmän!)
Jotakin rekvisiittaakin tarvitaan joulutunnelman luomiseksi. Muutama jouluinen asia riittää. Vaikka piparkakkumuotti/ kuusen oksa/ kävyt. Tonttulakkeja, jouluvaloja ja piparkakkuja löytyy lähes jokaisesta kodista. Jos rekvisiittaa on valtavasti, voi tavara kiinnittää enemmän huomiota kun itse kuvattava.
Päätän antaa lapsille käteen joulukoristeet, joita nämä ihmettelevät. Hmm. Kissanhännänveto alkaa heti. 1v tahtoo kaiken mitä isosiskolla on kädessä ja päinvastoin. Lopulta syntyy sopu.
 |
| Mulle mulle! Ei kun se on minun! |
4. Mieti mihin haluat katseen kiinnittyvän
Itse halusin tonttulakkien vetävän katseen puoleensa, joten puin lapset harmaisiin, jotta punainen hyppäisi esille mahdollisimman hyvin.
 |
| Tonttulakit erottuvat harmaata taustaa vasten |
5. Ota mukaan apulainen/ isä
Tämän tehtävä on varmistaa, että kuvattavat pysyvät rajauksen sisällä eivätkä karkaile. Myös tunnelman luominen ja lasten hauskuuttaminen on apulaisen hommia ja helpottaa valokuvaajan työtä.
Ilman Ranskista en ehkä olisi saanut ainoatakaan aidosti iloista kuvaa. Vaikka hilpeät lasten joululaulurallatukset soivat taustalla, yritti esikoinen ensin poseerata, kuten luuli odotettavan. Sitten Ranskis tuli selkäni taakse ja aloitti pelleilyn. Mitä hullummiksi Ranskiksen jutut muuttuivat, sitä enemmän esikoinen vapautui, lopulta kikatti niin ettei meinannut pysyä pystyssä.
 |
| Näitä hymyjä ei olisi irronnut ilman Ranskiksen apua |
6. Räpsi, räpsi, räpsi Älä säästele kameran rullaa vaan kuvaa paljon ja eri kuvakulmista. 200 kuvan joukosta on todennäköisempää löytää muutama onnistunut kuva kuin kolmen.
7. Kuvankäsittely Rajaa turhat pois! Nykyään ei tarvitse olla fotoshop-velho rajatakseen kuvista pois turhat tai vahingossa kuvan reunoille päätyneet asiat. Omista kuvistani meinaan rajata pois välillä yläreunassa vilahtavat koukut tai oikeaan reunaan päätyneen verhon reunan. Lisään ehkä vielä vähän valoa ja siinäpä se.
Kuvaustouhua ei tarvitse ottaa vakavasti. Jos antautuu hulluttelemaan, voi palkaksi saada aitoja korvasta korvaan ulottuvia hymyjä ja kitapurjeet paljastavia kikatuksia. Ranskiksella oli keittiösakset kädessä ja tämä oli leikkaavinaan selkäni takana milloin ponihäntääni, milloin korvaani. Esikoinen kirkui ja kikatti: ”äiti, nyt se leikkaa sun korvan!” Olin karjuvinani kauhusta. Puolitosissani. Ajatus Ranskiksesta sohimassa saksilla hiuksiani kauhistutti mutta mitä sitä ei tekisi hyvän kuvan vuoksi.
 |
| Eri kuvakulma antaa erilaisen lopputuloksen |
Tärkeintä ei ollut kuvien siloisuus vaan iloisuus. Toivoin saavani kuvan, jossa lapsista välittyy riemu ja hyvä mieli. Siinä ei tarvittu panostamista materiaan vaan hetkeen heittäytymistä ja yhteistyötä Ranskiksen kanssa.
Kuvia tuli muutama sata. Lukumäärä kuulostaa suurelta mutta poistin saman tein reippaasti yli puolet. Monessa kuvassa toinen lapsi oli rakeinen ja/tai toisella silmät kiinni. Välillä kädet huitoivat tai hame oli noussut korviin. Ihania kuvia tuli kuitenkin enemmän kuin tarpeeksi. Niistä kun vielä rajaa kuvankäsittelyllä ylimääräiset pois ja lisää valmiiseen korttipohjaan, jossa on mukana joulutoivokset niin voilà, homma on paketissa.
Mikä teille on tärkeintä hyvässä joulukuvassa? Kaunis miljöö, tunnelma vai itse kuvattavat?
Ei kommentteja
Lähetä kommentti