Yksivuotias karjuu väsymystään keuhkojensa pohjasta asti. Tutti eikä mikään ei auta. Olemme illalla kävelemässä kotiin eikä lapsi ole nukkunut toisia päiväunia. Yritämme siirtyä yksien päiväunien rytmiin. Lapsi on pian 13kk.
”Voi ei, kohta se nukahtaa”, tuskailen. ”Yritähän saada pikkuveli nauramaan”, pyydän nelivuotiaalta. Itku loppuu ja minuutin päästä veli nukkuu rattaissa. Ei laulu, melu eikä kutitus saa lasta hereille. Huokaan. Se siitä rauhallisesta illasta ja yöstä.
 |
| Ei paljoa hymyilytä kun väsyttää |
Yöt ovat olleet kauheita loppukesästä lähtien. Lapsi herää parahtaen itkemään vähän väliä, pahimpina öinä 45 minuutin välein. Luulen, että ainakin osasyy on ollut hampaiden puhkeaminen. Nyt 12-kuisena lapselle ovat puhjenneet kaikki hampaat paitsi kaksi ylhäältä ja alhaalta. Alaleuan poskihampaat ovat kaikki komeasti paikoillaan, vain yläleuan vastaparit ovat ainoastaan puoliksi puhjenneet. Meidän ipanoilla hampaat ovat pikemmin etuajassa kuin jälkijunassa, kaikki tulee yhdellä rysäyksellä. Uskon pienen suun olevan kipeä öisinkin.
Hampaita tai ei, yöhärdelliä on pakko saada rauhoitettua jollakin tavalla. Muuten karjun ja itken kohta itsekin. Kokeilemme jättää toiset päiväunet pois. Ehkä vauva nukkuisi öisin syvempää unta. Kikka vaikuttaa toimivan ja vauva heräilee puolet vähemmän, herää enää parin tunnin välein.
Mutta.
Kun yöt helpottuvat, muuttuvat päivät yhtäkkiä hankaliksi, etenkin illat. Yleensä niin iloinen ja hyväntuulinen lapsi itkee, kiukuttelee ja huutaa kello viidestä iltaan saakka. Maisemanvaihdoskaan ei auta, sillä lapsi nukahtaa heti autoon tai rattaisiin päästyään. Herätessään tämä on tyytyväinen oma itsensä mutta yöunille meno on yhtä väsytystaistelua. Vuorotellen miehen kanssa yritämme nukuttaa lasta, tämä hyräilee tuttinsa takana ja jokeltelee. Nukahtaa aikaisintaan iltayhdeltätoista, viimeistään kahdeltatoista.
Ei, kahdet päiväunetkaan eivät ole ideaaliratkaisu. Tai ehkä lapselle ovat mutta meille eivät.
Jos ensimmäiset päiväunet saisi venymään puolestatoista tunnista vaikka kahteen tuntiin, sujuisiko ilta lapselle suopeammin? Toiset päikkärit tämä ottaisi mielellään neljän ja viiden välillä ja vaikka kesto olisi vain 30-40 minuuttia, lykkää sekin yöunille nukahtamista useammalla tunnilla.
En todella tiedä mikä olisi paras ratkaisu. Päivisin nukkuva ja tyytyväinen vauva, joka hulinoi kaikki yöt vai öisin nukkuva vauva, joka on väsymyksestä kiukkuinen kaikki päivät?
Onko teillä ollut tällainen välivaihe? Kauanko kesti ennen kuin lapsi tottui yksiin päiväuniin?
Ei kommentteja
Lähetä kommentti