9kk vauva tahtoo kävellä

Minkälainen on yhdeksänkuinen vauva? Kaikki lapset ovat yksilöitä ja kehittyvät omassa tahdissaan, mutta tällainen on meidän Mini-Ranskis. Ikää on yhdeksän kuukautta ja muutama päivä.

Suussa on neljä nököhammasta. Kaksi ylhäällä ja kaksi alhaalla. Näillä saa oikein mukavasti tikattua kiinni sormesta. Aiii, parkaisen ja vauva kikattaa. Syliin ottaessa tämä iskee suoraan kiinni olkapäähän. Kikatuttaa. Pureskelu on vauvasta ihanaa mutta alkaa jo olla kivuliasta puraisun kohteelle.

Näin vauva tahtoisi kulkea koko ajan

Kuin rautakanki, ei tahdo istua vaan nousta pystyyn. Yrittäessäni istuttaa lattialle tuntuu kuin yrittäisin vääntää rautakankeen 90 asteen kulmaa. Vauva haraa vastaan ja pitää jalkojaan piikkisuorina. ”Kävelen, en istu!” Tämä alkoi jo seitsenkuisena. Yrittää kävellä koko ajan, vaikka luulen, että kävelyttäminen on varhaista. Vauva ei selvästikään ole samaa mieltä. Vauva yrittää kiipeillä joka paikkaan. Esteen päältä osaa jo kiivetä rahin päälle. 

Ei edelleenkään tahdo syödä soseita vaan nakertaa kiinteitä. Kurkkua, porkkanaa, omenaa. Kaikkea mihin meinaa tukehtua. Banaani, vauvan naksut tai muut vähemmän vaaralliset eivät tyyppiä kiinnosta. Keitetyn perunan tämä viskaa nopean nuolaisun jälkeen menemään. ”Ai tuota taas, en syö! Leipää, kyllä kiitos!”

Hyvin kiinnostunut ympäristöstään. Ravintolan terassilla pulun nähdessään pää kääntyy niin kauan kuin niskat antavat periksi. Vauva seuraa kaikkea mikä liikkuu. Ihan kuin elämä olisi ollut pausella tähän saakka ja nyt joku olisi laittanut elokuvan pyörimään.

Syö rintaa pari kolme kertaa päivän aikana, öisin muutaman kerran. Saa jostain ilmeisesti vauvojen supervoimia, sillä nihkeästä syömisestään huolimatta on ihana pullukka, jolla voimia tuntuu riittävän.

Osaa taputtaa. Kun taputan, tämä matkii ja taputtaa takaisin.

Antaa pestä hampaat, vaikkei suostu avaamaan suutaan lusikalle. Harjatessani eilen omia hampaitani vauva konttasi viereen ja avasi suunsa ammolleen. Annoin tälle oman hammasharjan ja sitä se jäi järsimään tyytyväisen näköisenä.

Arastelee ”inhottavia tekstuureja”. Koskiessaan koiran limaiseen leluun, irvistää ja jättää lelun. Laittaessaan paljaan jalan ruohikkoon, pysähtyy ja kipristää varpaitaan tyrmistyneen näköisenä. Tykkää istua hiekkalaatikolla ja potkia hiekkaa.

Yöt ovat tällä hetkellä yhtä sirkusta. Vauva liikkuu unissaan, ryömii, kääntyilee ja nousee karhukävelyasentoon. Itkee tuttia ja vaipatkin falskaavat välillä. Hyvin levottomia öitä on kestänyt noin kuukauden verran. Toivottavasti tilanne rauhoittuu kohta, koska jatkuva valvominen ja tunnin välein heräily alkavat käydä työstä. Päivisin vauva nukkuu kahdet päikkärit. Ehkä tämä vaihe helpottaa kohta tai sitten on unikoulun aika.

Hurjaa vauhtia karttuvat vauvan taidot. Kuinka kauan voi vielä puhua vauvasta, kun toinen melkein kävelee?