Vauvalle suklaata vai puuroa, suomalaisittain vai ranskalaisittain?

Lueskelen Suomen neuvolasta saatua vauvanruokainfoa, jossa ensimmäisenä suositellaan välttämään pinaattia. Pariisissa kun katselee vauvan valmisruokia, luulisi kyseessä olevan eri ihmislajike. Ranskassa pinaattisosetta tarjotaan heti nelikuisesta lähtien ja pinaatti on enemmän osa arkiruokaa kuin meillä Suomessa. Pinaatti näkyy kaiken ikäisten ruokavaliossa eikä ainoastaan letuissa eineshyllyssä tai keitossa kerran kvartaalissa. Tarkemmin ajatellen, edellä mainittuja en ole edes Ranskassa nähnyt.

Pinaattisose ei ole ainoa eroavaisuus. Koska Ranskassa pienet lapsetkin syövät lounaaksi koko menun, on jopa vauvaikäisille tarjolla suklaavanukasta. Ketä lienee suklaa palvelee, sillä pieni vauva ei osaisi suklaata kaivata. Vauvoille löytyy myös mehua, sokerikeksejä ja muita jälkkäreitä. 

Jälkkäreitä puolivuotiaille. Kuvat Google.

Lapsentahtisuus ei ole Ranskassa ohjenuora. Vauvaa syötetään tietyin väliajoin, vaikka tämä antaisi merkkejä nälästä. Kolmikuista ohjeistetaan syötettävän viidesti päivässä ja puolivuotiaasta ruokailukertojen määrä laskee neljään. Lapset koulitaan jo vauvoista aikuisten ruokatapoihin, sillä aikuisille välipalat ovat pahasta. Kuten radiossakin valistetaan musiikin lomassa, ”pour votre santé évitez de grignoter entre les repas” - älkää napostelko ruoka-aikojen välissä. Eikö kenelläkään ole tullut mieleen, että välipala voi olla terveellinen ja omalta osaltaan tukea painonhallintaa? 

Puuro ei Ranskassa kuulu edes pienten pilttien päivittäisiin ruokiin. Apteekista sitä hakiessani sain kuulla sen olevan tie ylipainoon. Samaa oli kuullut muutama muukin suomalainen äiti. 

Ranskassa pyritään jo puolivuotiaasta alkaen luomaan lapsille oikea ruokarytmi eikä edes vauvojen tulisi nauttia välipaloja. Ruokailla tulisi ”oikeiden” ruoka-aikojen puitteissa. Yösyötötkin voi vauvalta lopettaa, sillä ”eivät aikuisetkaan syö öisin”. Niin, mutta aikuisten ei tule myöskään kasvaa metriä lisää. Kaikkea ei voi oikoa vedoten siihen, etteivät aikuisetkaan tee niin. Kuten äitiystävä Pariisista totesi, samaa logiikkaa käyttäen vauvat eivät tarvitsisi edes vaippoja, koska ”eiväthän aikusetkaan kakkaa housuun”. 

Uusi Prismaperhe

Ranskassa ylipaino on uhka, jota tulee välttää kaikin keinoin. Jopa pienillä vauvoilla. Suomalainen ajattelee puuron olevan parempi valinta ylipainoa vastaan taistelussa kuin suklaajälkiruuan mutta katsantokannat ovat kaukana toisistaan. Ranskalainen opettaa lapsensa syömään vähän kaikkea ja nauttimaan ruuasta siinä missä suomalainen ehkä kiskoo kaurapuuroa terveellisyyden nimiin ja illalla yksin sohvalla puoli kiloa irtokarkkia perään. Tässä valossa puuro vs suklaa voisikin aiheuttaa loputtoman debaatin. 

Myös pitkää imetystä kummeksutaan ja rinnalla ruokaileva taapero voi hämmästyttää ranskalaisia. Tosin kyllä pitkään imettäviä ranskalaisnaisiakin löytyy mutta silloin monella on kannustimenaan aattellinen valinta. Jopa sairaanhoitajien on kuultu hämmästelevän suomalaisäitiä, joka imetti vuoden ikäistä lastaan. ”En tarvitse tuttipulloa, minulla on rinta” -kommentti oli saanut henkilökunnan kikattamaan hämillään. ”Emme tajunneet, että noin isoa lasta voi imettää.” 

Pieni poika vai iso pulla? Tätä herkkua suotiin vain äidille

Loppujen lopuksi ruokavalion monipuolisuus on tärkein ohjenuora myös vauvoille, niin suomalaisille kuin ranskalaisille. Ei se pinaatti tai pinaatittomuus, puuro tai suklaajälkkäri eikä mikään muu yksittäinen ruoka pilaa tai paranna lapsen elämää. Sokerijälkkäreistä huolimatta Ranskassa osataan syödä tasapainoisemmin kuin Suomessa. Karkkia ei myydä puolen kilon säkeissä eivätkä aikuiset lappaa irtokarkkeja kärryyn kuin leipää. Vauvojen sokerijälkkäreitä on helppo paheksua mutta jos niiden avulla saadaan luotua koko elämän kestävä tasapainoinen ruokailurytmi, on lopputulos elämän mittaisessa perspektiivissä postiivinen.  

Pikkuhiljaa minunkin tekee mieli käyttäytyä kuin vauva ja hakata puulusikalla päätäni. Kohta kahdeksankuinen ei edelleenkään suostuisi syömään lusikasta mitään. Olisiko sokerikeksi tie hampaiden tuhoon vai väylä saada lapsi maistelemaan kiinteitä? Tarjoanko seuraavaksi irtokarkkeja? Ehkä en, mutta jotakin pitäisi keksiä. Ranskalaisia ruokia ja pinaattisosetta?