Tänä vuonna äitini toivoi oman syntymäpäivänsä kunniaksi yhteistä matkaa. Tarkoitus oli lentää aina valvovan kaupungin sykkeeseen, vaan sitten iski korona. Kukaan ei tiedä koska lennellään, jos lennellään.
Merkkipäivät jatkavat kiertokulkuaan koronasta välittämättä. Pandemia mullisti matkailukentän ja enää ei voi elää pelkän matkahaaveen kannattelemana. Muistelen parin vuoden takaista Biarritzin matkaa huokaillen. Menneen maailman lumoa tyrskyävän meren äärellä. Hieron matkapäiväunien rippeet silmistäni ja mietin, että juhlapäivistä pitää voida iloita, vaikkei kalenterissa olisi matkan matkaa merkattuna.
Tänä vuonna pysymme Helsingissä. Täällä toukokuussakin sataa räntää, tänä keväänä noin joka toinen päivä. Mikä on useammin kuin viime joulukuussa. Kotikaupungin hohto on vähän hukassa.
Äitienpäivän aamuna yllätyn onnellisesti. Vaikka emme pääse jo perinteeksi muodostuneelle äitienpäiväbrunssille Sorbonnen kupeeseen, on tänäkin vuonna ravintolabrunssiin verrattava kattaus odottamassa. Omassa keittiössä. Tuoreet leivonnaiset, kahvi ja pieni höyryävä maitokannu, viipaloidut marjat ja hedelmät sekä valtava kukkakimppu. Yhtäkkiä ymmärrän, etten ole pisaraakaan vähemmän onnellinen kuin Pariisin brunssilla. Tirauttelen onnen kyyneleitä ja nautiskelen herkuista. Mielikuvitusta käyttämällä ja vaivannäöllä lopputulos on upea, vaikka ravintolat on suljettu ja matkailu pysähtynyt. Ehkä voin oppia nauttimaan merkkipäivistä täälläkin.
Tästä motivoituneena päätän järjestää juhlat äidillenkin. Oman perheen kesken, kotona, sallitulla alle 10 hengen kokoonpanolla. Innostumme nelivuotiaan kanssa. Askartelemme korttia päiväkausia. Hankimme ilmapalloja ja koristeita kuin alle kouluikäisen juhliin konsanaan. Askartelun sykkeessä saan kuivunutta pikaliimaa silmääni. Nelivuotias kysyy tyynesti: ”äiti, nytkö sinä kuolet?”. Vakuuttelen pysyväni hengissä. Onneksi näkökin säilyy.
Lopulta kaikki on valmista. Katselemme yllättyneinä juhlatilaksi muuntunutta olohuonetta. Täällähän on selvästi juhlat! Äitini saapuu paikalle täydessä tällingissä, kuten komensin pyysin. Pukeutuminen luo tunnelmaa ja esikoinenkin rakastaa laittautua. Hyvä tekosyy molemmille lakata kynnet. Perhoset alkavat heräillä koomastaan ja lepattelevat kaikkien hymyissä päivänsankaria odottaessamme. Ravintolaruuat on tilattu kotiin ja kakku kynttilöineen on kylmässä.
Iltama onnistuu täydellisesti. Tutut seinät ja huoneet eivät kalpene juhlajumussa paremmillekaan juhlapaikoille. Asenteella ja askartelulla omakin olohuone on muutettavissa Pariisilaisbistroksi ilman töykeitä tarjoilijoita. Viereisessä pöydässäkään kukaan ei ketjupolta! Tämä konsepti on toteutettava toistekin.
Vaikka matkalle ei pääse, ovat monet matkailun elementit toteutettavissa kotiolosuhteissa. Jännitys, ilo ja valmistelu eivät vaadi lähtöä kauas, mikä on uusi oivallus tällaiselle matkakuumeilijalle. Oletteko te saaneet juhlatunnelmaa nostatettua koronakaudella vai säästättekö juhlat hamaan tulevaisuuteen?
Ei kommentteja
Lähetä kommentti