Imetys poikki pillerillä

Imetys on asia, jota ei välttämättä tule ajatelleeksi sen kummemmin ennen kuin se tulee ajankohtaiseksi. Ollessani nuori ja lapseton, pelkkä ajatus imetyksestä aiheutti inhon väristyksiä. Muuttua nyt naisesta lypsylehmäksi, mietin hämmentyneenä ja lykkäsin ajatuksen aihion hamaan tulevaisuuteen, ”aikuisuuteen”. Ajattelen tarkemmin, kun saan lapsia, mietin. Kiitos Suomen neuvolasysteemin, imetyksestä aletaan puhua jo raskauden aikana ja kaikki synnyttämään tulevat äidit ovat jokseenkin tietoisia imetyksen hyödyistä. 

Näin ei ole kaikkialla. 

Ranskiksen sisko sai hiljattain vauvan Etelä-Ranskassa. ”Otin pillerin, jolla estetään maidon nousu”, tämä kertoi pari päivää synnytyksen jälkeen.

Mitä ihmettä? Miksi? ”Pilleri tuotiin sängyn viereen ja sanottiin, että ota tuo, jos et halua imettää.” Imetyksen hyödyistä äidille tai vauvalle ei mainittu sanaakaan, jätettiin vain juuri ensimmäisen lapsen saanut nuori äiti yksin pillerin ja päätöksen kanssa. 

Kun itse tulin raskaaksi, ajattelin, että imetän jos imetän. Jos ei onnistu niin en. Asiaan paljoakaan perehtymättä olin tietoinen imetyksen ihmeitä tekevistä voimista, sillä Suomi on kovin imetysmyönteinen maa. Joidenkin mielestä jopa painostavuuteen asti. Paras tapa saada minut vastakannalle on painostaminen ja siksi en tehnyt päätöksiä suuntaan tai toiseen. Ja miksi olisinkaan tehnyt, kaikilla imetys ei onnistu ja joillakin ei maito nouse lainkaan. 

Lapsen synnyttyä makasin raatona synnytyslaitoksen sängyssä, kun pieni ihmisen verso laskettiin rinnalle. Pieni koko hämäsi sillä suu tarttui rintaan kun piraja saaliiseen. Ohhoh, hämmästyin imuvoimaa. Vauva imi niin tarmokkaasti, etten saanut sitä ollenkaan irti. Jouduin kysymään sairaanhoitajalta apua, miten saada vauva irti rinnasta. Ote ei hellittänyt hetkeksikään. ”Vauva tekee tilausta”, kerrottiin. Anteeksi mitä, pizzatilausta vai?

Ihmiskroppa on hämmästyttävä, tajusin synnytyksen jälkeisinä päivinä. Kun vauva imee, antaa se viestiä äidin keholle, että nyt tarvitaan maitoa. Jos vauvaa ei lasketa rinnalle, ei maito välttämättä nouse. Ensimmäisinä päivinä vauvan ravinnoksi riittävät pienet maitotipat. Kun vauvan elimistö on valmis maidolle, on äidillä mistä antaa. 

Ai, vatsaan vihloo, ihmettelin vauvan imiessä. Lisää ihmiskehon mahtavia asetuksia. Kun vauva imee, tämä korjaa samalla äidin kehoa. Kohtu supistuu vauhdilla kohti alkuperäistä kokoaan, kun äiti imettää. Äiti ja vauva hoitavat toinen toisiaan. Ihmeellistä! Äidinmaidon vauvalle hyvää tekevät ominaisuudet tunsin mutta en sitä, että imetys parantaa myös äidin. Ja sulattaa raskauskilot jos niitä on tullut.

Parents-lehdessä pohditaan imetyksen ja korvikkeen hyviä puolia

Ranskassa suhtautuminen imetykseen on toisenlainen. Korviketta suositaan senkin takia, että monesti äiti joutuu palaamaan töihin jo vauvan ollessa kaksikuinen. Kannattaako imettää laisinkaan, moni miettii, sillä töihin mennessä olisi imetyksen hyvä jo päättyä. Imetys ei ole itsestäänselvyys vaan valinta, jonka moni jättää tekemättä.

Kun sisko kertoi ottaneensa maidonestopillerin synnytyksen jälkeen, tunsin surua uuden äidin ja vauvan puolesta. Kenenkään ei ole pakko imettää vastoin tahtoaan mutta se, että uusi äiti jätetään yksin päätöksen kanssa ilman tietoa, on huolestuttavaa. ”Joudun kohta jo takaisin töihin sillä ei Ranskassa voi olla kotona vuosikausia niin kuin teillä Suomessa.” Vaikka Ranskassa imetys ei olekaan itsestään selvää, on sielläkin tiedossa imetyksen hyvät puolet. Jos ei muut, niin öisen pullorumban välttäminen nyt ainakin, vaikkakin vain kahden kuukauden ajaksi. 

Tehtyäni pienen gallupin Pariisissa synnyttäneille suomalaisille äitiystävilleni, kävi ilmi, että moni oli varautunut kysymykseen imettämisestä. Suomalaiset äidit pitivät imetystä tärkeänä  ja luonnollisena osana vauvan hoitoa, toisin kun ehkä ranskalaiset kanssasisaret. Suomalaisista kaikki tahtoivat yrittää imetystä. Moni oli osannut valita synnytyslaitoksen sen mukaan, missä tuetaan haluttaessa imetystä, ihokontaktia ja lääkkeettömiä kivunhallintamenetelmiä. 

"En edes tiennyt miten vauvaa olisi tullut pitää", kertoi Ranskiksen sisko myöhemmin. Kukaan ei neuvonut eikä nuori äiti tohtinut kysyä. Sen sijaan ensimmäisenä opetettiin, miten puhdistetaan silmät ja kasvot. Vähän toisenlainen tärkeysjärjestys kun Suomessa. Korvikettakin annettiin pullollinen jo toisena päivänä. 

Alunperin halusin olla luomatta imetyspaineita siskolle, nyt koen huonoa omatuntoa siitä, etten sanonut edes muutamaa sanaa. Onneksi uuden vauvan pulloruokinta sujuu ilmeisen hyvin ja korvike maistuu. 

Todettakoon vielä, että kyllä Pariisistakin voi löytää imetyksen puolesta puhuvia ammattilaisia. Eräs äiti kertoi seitsemänkymppisestä lastenlääkäristä, joka vannoi äidinmaidon ihmeellisyyden nimiin. ”Sitä saa laittaa vauvan silmään, nenään ja kaikkialle jos on tulehdusta. Se on luonnon antibiootti”, oli lääkäri intoillut tavattuaan imettävän äidin. Tästä viisastuneena äiti laittoi vauvan tulehtuneeseen silmään maitoa ”ja bim, silmä parani”.

Oletteko te saaneet apua imetykseen alusta lähtien? Miten te olisitte reagoineet pilleriin?