Erkaumasta eroon kotikonstein?

Reilu kuukausi sitten, kun maailma oli vielä auki ja raiteillaan, sain kuntosalilla inspiraation. Näin naisen, ihan normaalin näköisen, vetävän leukoja niin nautinnollisen kevein ottein, että oli pakko jäädä ihailevasti tuijottamaan. (Pahoitteluni sinä leuanvetäjä, jos ihmettelit hullua toljottajaa!). Nainen ei ollut steroidimutantti eikä lihashirmu. Vaatteet eivät repeilleet lihasten käytöstä eikä verisuonet pullottaneet kuin iilimadot ihon alla. Minäkin tahdon, hihkaisin mielessäni, olla oman elämäni supernainen! 

Nainen palasi säännöllisesti tangolle, teki kymmeniä leukoja minun kiertäessäni kuntosalin kesyimpiä laitteita. Saisinpa itse tehtyä edes viisi leukaa. Tai kolme. Uskaltaisinpa edes yrittää, mietin poikkileikattua vatsanseutuani tunnustellen. Liian aikaista, huusivat vatsalihasten jäänteet. Anna meille armoa ja aikaa! 

Sitten tuli epidemia ja sulki maailman. Kuntosali suljettiin. Helsingin kaupungin tarjoama synnyttäneiden äitien fysioterapiatunti peruttiin. Siellä oli tarkoitus tarkastaa jokaisen naisen vatsalihasten erkauman tila. 

Kuuluin onneksi 500 onnekkaan joukkoon, jotka saivat kuntosalilta ilmaisen kotikunto-ohjelman. Ilahduttava ele! Synnyttäneisiin äiteihin perehtynyt ohjaaja otti yhteyttä puhelimitse ja haastatteli kattavasti ennen kunto-ohjelman laatimista. ”Montako sormea menee vatsalihasten väliin”, kysyttiin. Ähisin istumaan nousuasennosta, että ainakin kolme. "Silloin on jo kyse erkaumasta." Kerroin vatsan kummallisesta muodosta ja pullotuksesta, sekä raskauden aikaisesta suuresta vatsasta. ”Valitettavasti sektio ja tietty kudostyyppi altistavat erkaumalle”, tämä pahoitteli. Sain ohjeen olla tekemättä vatsalihaksia ja monta päivittäistä harjoitusta erkauman kuntouttamiseen.

Loppuun tuli ikävin neuvo: ”älä juokse, se pahentaa tilannetta”. Mitä ihmettä? Jo esikoisen syntymän jälkeen lopetin täysin kaikki vatsalihasliikkeet, sillä halusin antaa keholle aikaa toipua rauhassa, en pahentaa tilannetta kiiruhtamalla. Juoksemaan lähdin silti varhain. Juoksemisen vaikutuksesta erkaumaan en ollut koskaan kuullutkaan. Lääkärin luvalla olin aloittanut lenkkeilyn heti kuin sektioarpi sen salli. 

”En ehkä pysty olemaan juoksematta”, surkuttelin personal trainerille. Otan mielummin erkauman ja mielenrauhan kuin tulen hulluksi neljän seinän sisällä, ajattelin. Juoksulenkit ovat tällä hetkellä ainoa keino purkaa paineita ja kuulla omia ajatuksiani. Ystävällinen personal trainer pahoitteli tietoisena siitä, etteivät monet lääkäritkään ole tietoisia erkaumaan vaikuttavista tekijöistä. Mikäli edes ylipäänsä uhraavat ajatustakaan koko ongelmalle. ”Voisit kävellä ja vetää spurtteja”, ehdotti tämä vielä. "Niin voisinhan minä", vastasin tietäen varsin hyvin, etten tule niin tekemään.

Hyvin mahtuu kolmekin sormea, selvä erkauma

Nyt pöydällä odottaa nivaska ohjeita, joiden tulisi auttaa vatsalihasten erkauma-alueeseen. Niitä tulee tehdä päivittäin, jotta saavutetaan tuloksia. Toivottavasti liikkeet auttavat, vaikkakin epäilen voisiko asia hoitua niin helposti. Esikoisen syntymän jälkeen meni kaksi vuotta, ennen kuin vatsan keskimöhkäle litistyi. En tehnyt ainoatakaan vatsalihasharjoitusta siinä toivossa, että aika parantaisi. Vielä sen jälkeenkään en pystynyt lankuttamaan, sillä vatsalihasharjanne nousi pystyyn liikkeitä tehdessä. Merkki siitä, että erkauma on ja pysyy.

Joudun siis odottamaan vielä pitkään, ennen kuin voin edes haaveilla alkavani leukoja vetäväksi supernaiseksi. Keskivartalon täytyy voimistua ensin. Täytyy kai keksiä muita supermuuveja. Vaikka hankkia sellainen punainen viitta, joka päällä osaan lentää. (Kyllä, olen todistettavasti mökkihöperöitymässä!) 

Oletteko te päässeet kotikonstein eroon erkaumasta? Riittikö vuoden palautuminen vai kestikö pidempään? 

Ja vielä, mikä mökkihöperyyden aste teillä on menossa?

Erkauma vatsassa tekee siitä kummallisen muotoisen