Lapsi sai nimen

Eikö teidän lapsellanne vieläkään ole nimeä, kyseli pariisilainen ystävä kuukausi sitten, kertakaikkisen äimistyneenä ajatuksesta ihmislapsesta, jota voi kutsua eri nimellä vaikka joka päivä. Muistatko, odotamme ristiäisiä, kerroin jälleen vielä lisäten, että monet suomalaiset tahtovat nähdä sopiiko valittu nimi vauvan ulkonäköön. Esimerkikiksi Jean-Pierre nimeä ei mitenkään voisi antaa pojalle, jolla on pellavapää ja pyöreät posket. Sillon voisi antaa vaikka nimen Sulo. Tai Onni. Mutta Jean-Pierrellä on oltava tumma, mielellään kihartuva tukka ja vähintäänkin nappisilmät. 

Koska lapsi sai myös Ranskan kansalaisuuden isältään, oli nimi vietävä suurlähetystöön kuukauden sisällä syntymästä. Kuukausi lisää armonaikaa verrattuna siihen, jos lapsi olisi syntynyt Ranskassa! Etunimi oli jo selvillä mutta toisia ja kolmansia nimiehdokkaita riitti kirjan laidasta laitaan. Päivää ennen deadlinea Ranskis ilmoitti, nyt se nimi on oltava. Muuten lapsi ei saa Ranskan kansalaisuutta. Tökkäsin sormen nimikirjan keskelle ja hörähdin: "Swan?"

Benjamin ja Noel ovat ihanan pehmeitä nimiä, huokailin moneen otteeseen. Voi miten kivoja ehdokkaita, kommentoivat ystävät. Pehmeä nimirimpsu ilman sorahtavaa ärrää tai töksähteleviä konsonantteja. Joku nimessä kuitenkin tökki. Lopulta Ranskis tuhahti, ihan liian pehmeä! Trop doux! Jonain päivänä tämäkin pieni vauva on aikuinen mies, nimessä pitää olla rrrakennetta! Niin, totta. Vaikka ajatus vauvasta aikuisena, jota en voi enää halailla ja suukottaa alkoi itkettää. Hrmh! No niin, entäs Alexandre, pälkähti päähäni.

Maistelimme. Alexandre niin kuin Aleksanteri Suuri, sanoin jo uhmakkaasti tutkien pienen pientä vauvan pullukkaa katseellani. Niin iso nimi ja pieni vauva. 

Ristiäisiin mennessä nimi oli virallistettu. Nimi, joka mielessäni sopii lapselle, teinille ja jopa aikuiselle. Nimi, jota ei tarvitse tavata vaan se ääntyy samalla lailla niin suomeksi, ranskaksi kuin englanniksikin. Jouduin tinkimään S-kirjaimesta, ihan kaikkea ei voi samaan nimeen änkeä. 

Sitten piti vielä valita suoritetaanko kaste kirkossa vai kotona. Vaikea valinta, kaikki valinnat ovat tuntuneet viime aikoina vaikeilta. Kirkossa olisi juhlavaa mutta kotona helppoa. Lopulta lähestyvä joulu vastasi kysymykseen sillä kaikki lähialueen kirkot olivat täyteen varattuja. Juhlimme kotona suvun ja pienen ystäväpiirin keskellä lämminhenkisessä tunnelmassa. Juhlakalu nukkui koko kekkereiden läpi. Vihdoin tuntui siltä, että suurimmat päätökset on nyt tehty. Ihanan rauhallinen olo.

Nimestä huolimatta kutsun lasta vielä Vauvaksi. Sana on suussa pyöreä ja lämmin, kuvaa täydellisesti pientä tyytyväistä hymypoikaa. 

Kakussa koreili nimi Daniel Alexandre.