Päiväretki Normandiaan

keskiviikko 4. syyskuuta 2019
”Autolla ajetaan varovarovasti” kuuluu korvia huumaava, alati nopeutuva huutolaulu takapenkiltä. Kultakurkku kuuntelee soittolistaa. Vain Autolaulu ja Peppi kelpaavat. Mitä kovemmalla volyymilla, sen parempi. Ennen nautin automatkoilla radion kuuntelusta ja rauhoittumisesta, nyt olen iloinen, kun lapsi ei oksenna. Tai kysele minuutin välein mankuvalla äänellä: ”äiiiiti, kooooooska ollaaaan perillä?”.

Ensisilmäys Rouenin kaupungista
Päätimme tehdä vielä yhden päiväreissun Pariisista Rouen nimiseen kaupunkiin. Vuokra-auto alle ja nokka kohti Normandiaa. Miten rakastankaan lähteä uusiin kaupunkeihin, etenkin Ranskassa, kun kaikki nähtävää on niin valtavasti ja moni kaupunki eroaa toisistaan kuin yö ja päivä. Kriteerinä, etenkin nyt muuton alla on ollut se, että saman päivän aikana voi ajaa paikan päälle ja takaisin. Välttyy pakkaamiselta ja hotelliyöltä. Huonona nukkujana valvon aina ainakin ensimmäisen yön vieraassa paikassa joten paluu omaan kotiin omaan sänkyyn on parasta.

Normandiassa olemme vierailleet aikaisemmin Mont Saint-Michell-luostarissa, joka vaikuttavuudellaan veti vertoja Ruususen linnalle. En ikinä unohda miten linnake kohosi tien päässä, kuin muinainen satujen valtakunta. Sinne ajo Pariisista vie kuitenkin 2-3 tuntia, joten suosittelen paikan päällä yöpymistä. Samoin Deauville ja Caen ovat kauniita, etenkin Deauville hurmaa siniharmaalla rannallaan mutta ajettavaa tulisi niin paljon ettei sitä viitsi taittaa molempiin suuntiin saman päivän aikana. 



Yhden pysähdyksen ja vajaan kahden tunnin päästä olemme perillä Rouenissa. Parkkihallissa vaihdan lapsen tällä kertaa puhtaat oksuvaatteet pois (laitan autoon aina jtn rönttövaatetta jolla ei ole niin väliä jos pahoinvointi iskee) ja lähdemme hakemaan lounaspaikkaa. Ensimmäisenä näemme valtavan katedraalin, joka saa haukkomaan henkeä. Eikä kyseessä ole edes tunnetuin kirkko Notre Dame vaan, anteeksi unohdus, jokin toinen hienous. Joka kylläkin on suljettuna lounasaikaan.

Maittavan hampurilaisaterian jälkeen jatkamme kaupunkiin tutustumista. Normandialle tyypilliset rakennukset ilahduttavat ja antavat tunteen matkalla olosta, Pariisissa ei tällaisia näe. Ikivanhoja kapeita kujia on täälläkin ja upeita goottilaisia kirkkoja. Seuraavakin kirkko sattuu olemaan suljettu. Siellä on käynnissä vihkiseremonia. Uteliaina jäämme odottamaan häävieraiden purkautumista ulos ja näemme hehkuvan nuoren parin, jonka päälle heitellään ruusun terälehtiä.

Lasta tanssittaa Notre Damen pihalla
Kolmas kirkko toden sanoo ja Notre Dameen pääsemme sisälle asti. Harrasta ja vaikuttavaa niin kuin aina näissä suurissa kirkoissa, joissa voi tuntea ajan hampaan. Sytytämme kynttilöitä edesmenneille läheisille ja jatkamme matkaa ennen kuin lapsi ymmärtää kokeilla äänijänteitään kirkon kaiussa.

Päivä hurahtaa ohi ilman sen kummempia ohjelmia ja ajamme kotiin Tuhkimoina. Juuri ennen puolta yötä kannan nukkuvan lapsen sänkyyn, josta yöunet jatkuvat aamuun asti. Tästä riittää taas pitkään ammennettavaa ja hyvää mieltä. 

Suositko itse päiväreissuja vai pidempiä viikonloppureissuja?

Taas yksi ihan omannäköisensä kaupunki

Ei kommentteja

Lähetä kommentti