Tai sitten asun väärässä kaupunginosassa.
Vaikka Pariisi itsessään houkuttelee pukeutumaan hieman toisella lailla kuin Helsinki, ei leikkipuistoihin ole tarvetta laittautua sen pompöösimmin kuin koti-Suomessakaan. Lapset ovat hyvin toisella lailla puettuja kuin Suomessa mutta aikuisten pukeutuminen ei ole niinkään silmiin pistävän erilaista. Lasten käytös on vielä yleismaailmallisempaa, riehutaan ja kiljutaan, niin kuin leikkipuistossa kuuluukin. Lasten pukeutumisesta Pariisissa voi lukea täältä.
Mustikkapasta kirjoitti hauskasti blogissaan siitä, miten kauniit kesämekot tuntuvat Italiassa leikkipuistossakin luontevalta valinnalta mutta Suomeen saapuessa ne vaikuttavat koreilevilta. Ympäristöönsä epäsopivilta, katseiden keräilijöiltä. En ole Suomessa viettänyt kovinkaan paljoa aikaa hiekkalaatikon laidalla mutta luulisin, että ero pukeutumisessa on pienempi Pariisin ja Helsingin välillä, kuin jo säidenkin puolesta Italian ja Suomen välillä.
Poikkeavakin kokemus kyllä löytyy. Ensimmäistä kertaa nähdessäni meidän lastenhoitajan hiekkalaatikolla, sain tuntea oloni homssuiseksi takametsien peikoksi. Nounoulla oli mitä siroimmat korkokengät ja lyhyt mekko, vieläpä hyvällä maulla lyhyt. Minulla ehkä tennarit ja farkut. Peruspuistounivormuni.
Kun opin tuntemaan lastenhoitajaa, totesin tämän nauttivan kauniisiin vaatteisiin pukeutumisesta. Ei vaatetus näyttänyt hidastavan tai huonontavan tämän lastenhoitotaitoja. Asenteet siis romukoppaan (säärikateuden mukana), oli vain myönnettävä, että toiset raaskivat laittaa ne ihanat kengät hiekkalaatikollekin, kaapissa vuosien hauduttamisen sijaan.
Entäpä muut vanhemmat? Koska työpäivät ovat pitkiä, äitiysloma olematon ja talviaikaan puistot sulkevat ennen kuin vanhemmat pääsevät töistä, näkee vanhempia enemmän viikonloppuina ja kesäaikaan. Tosin muistan kyllä jo talvella ihmetelleeni äitejä, jotka istuivat ohuet villakangastakit auki ilman pipoja tai hanskoja iloisesti jutellen. Itse hytisin pipo päässä kaulaliina muumioiden puolet naamasta. Kylmästä kangistuneena, kelloa mittaillen. Kylmissä kodeissa kylmänsietokyky kohenee.
Moni nounou eli lastenhoitaja pukeutuu uskontonsa tai oman kulttuurinsa mukaisesti. Usealla on etninen tausta ja eksoottiset kankaat ja värit edustavat ihan jotakin muuta kuin kotoisa tuulipuku. Kahisevia ulkoiluvaatteita ei juurikaan tule vastaan, eihän niitä ole edes lapsilla, vaikka etenkin heidän leikkejään ne palvelisivat oivallisesti. Ohjenuora lasten pukeutumiseen tuntuukin olevan, että nätti olla pitää, ulkoinen vaikutelma ennen käyttömukavuutta. Turhamaisuuteen Kauneuden kaipuuseen taipuvaisena puen kyllä mielelläni omaakin lasta röyhelöihin, ainakin silloin, kun lapsi ei sen takia joudu palelemaan.
Muuten pukeudun hiekkalaatikolle niin kuin muutenkin ihmisten ilmoille mennessäni. Ei niitä korkkareita, joita säästän ilmeisesti jotain tulevaisuudessa ehkä häämöttävää tapahtumaa varteen (toivottavasti kyseessä ovat intialaiset viiden päivän häät, jotta ehdin käyttää varmasti kaikkia ainakin kerran!). Kesällä mekko ja sandaalit, talvella ne farkut ja tennarit. Kesällä en eroa pukeutumiseni puolesta valtaväestöstä, vaan talvella taidan olla keskivertoa topatumpi (ja silti palelevampi).
Isäunivormu on varmaan kaikissa länsimaissa aika yhtenäinen (saa korjata jos olen väärässä!), t-paita ja tennarit. Tosin puku-ja-kravatti-isätkin esiintyvät välillä mutta etenkin kesällä vähemmistönä.
Jos tulee nopea lähtö ulos, niin hampaiden harjaus, tukka ponnarille ja vilkaisu peiliin, siinä kai se tiivistettynä. Huolettoman eleganssin säästän muihin tilanteisiin, jo pelkästään sen takia, että huolettoman eleganssin kyhääminen on mahdottoman suunnitelmallista ja aikaa vievää hommaa, etenkin jos metrin mittainen ikiliikkuja niistää nenää samaan aikaan paidan helmaan.
Jos tulee nopea lähtö ulos, niin hampaiden harjaus, tukka ponnarille ja vilkaisu peiliin, siinä kai se tiivistettynä. Huolettoman eleganssin säästän muihin tilanteisiin, jo pelkästään sen takia, että huolettoman eleganssin kyhääminen on mahdottoman suunnitelmallista ja aikaa vievää hommaa, etenkin jos metrin mittainen ikiliikkuja niistää nenää samaan aikaan paidan helmaan.
Oletko sattumoisin vieraillut Parc de la Villette puistossa?
VastaaPoistaKävelin viime keväänä siitä ohi, ja mietin että vastaavanlaisia leikkipuistoja ei Suomessa taida olla - mielenkiintoinen konsepti. Mukavaa kesän jatkoa sinne Pariisiin!