”Laissez moiiiii, moi chanteeer, laissez moi chanter danser en libérté, tout l’été”
Rallatan täysin keuhkoin etupenkillä, eläytyen ajatukseen tanssista, laulusta, vapaudesta ja kesästä. On pitkä pääsiäisviikonloppu ja mittari näyttää 28 astetta. Tunnen valtavaa vapauden hurmaa auton huristaessa Pariisista pois päin.
Autottomana on suurta herkkua lähteä kumijalalla liikkeelle. Ei ole aikatauluja, ei tavaroiden raahaamista eikä kiireen tuntua. Lapsi on vyötetty takapenkille ja kerrankin on pakko elää hetkessä, antaa musiikin, muistojen ja maisemien sekoittua yhdeksi hyvän olon vyyhdiksi.
Vuokrasimme menopelin tehdäksemme päiväretken Pariisista. Monet’n puutarha oli meiltä näkemättä ja kaunis sää houkutti muutenkin viettämään aikaa ulkosalla. Lähdimme reissuun Etelä-Pariisista keskipäivän maissa ja gps:n mukaan matka olisi taittunut reippaassa tunnissa. Moni muu oli myös päättänyt karistaa Pariisin pölyt jaloistaan, joten lopulta matkaan meni kaksi tuntia.
Perillä lapsi oli jo malttamaton. ”Koska niitä kukkia oikein pääsee kastelemaan? On tooosi tosi pitkä matka!” Kärsivällisyyttä koeteltiin vielä ruokailuhetkellä ihanassa puutarhaympäristössä itsepalvelubistrossa ja sitten pääsimme jonottamaan Monet’n puutarhaan. Jono oli loputon. Olin varautunut pääsiäisruuhkaan mutten siihen, että huhtikuussa on sellainen helle, että aurinko paistaa pääkopastani munakokkelia. Olin juuri livahtamassa sopivasti jonon varressa olevaan hattupuotiin kun henkilökunta avasi toisen jonon. Ehkä liput olisi kannattanut ostaa netistä etukäteen mutta sujuihan se näinkin.
Meillä oli kaksi tuntia aikaa koluta puutarha ja käydä Monet’n talossa. Se oli oikein sopiva aika. Lapsi ehti melkein pudota kuuluisalta sillalta lampeen ja oli nyrhiä muutaman kukkakalleuden. Parin tunnin jälkeen tuntui siltä, ettei enään jaksa komentaa ja kieltää. Puutarha oli pienempi kuin odotin, se koostui lampea ympäröivästä osiosta ja talon edustan pihamaasta. Kukkaloisto ja lintujen laulu oli lumoavaa mutta monet tulppaanit olivat jo nähneet parhaat päivänsä tai sitten syy oli päivän kuumuudessa.
Ajoimme vielä pikaiselle piipahdukselle kiven heiton päässä olevaan Vernonin vanhaan kaupunkiin. Mikäli Pariisista tahtoo tulla Givernyyn junalla, on asema Vernonin kaupungissa. Istuimme hetken Seinen rannalla lapsen saadessa rauhassa juosta ja purkaa energiaa. Päälle päätteeksi vedimme kierroksen maailmanpyörässä.
Kotiin ajoimme vain tunnissa ruuhkan loistaessa poissaolollaan. Lapsikin pysyi hereillä pimenevässä illassa laulellessaan Spotifyn mukana kurkkunsa täydeltä, välillä tokaisten ”äiti, minä olen keksinyt tämän laulun”. Ihana retki!
Ei kommentteja
Lähetä kommentti