Ajoitus ei tosiaan ollut paras mutta tulimme työasioideni takia Helsinkiin nyt hiihtoloman aikana. Lapsen mielestä ajoitus oli täydellinen. ”LUUUUUNTA”, tämä kiljui jo koneessa. Uusi pulkka odotti mummin kuistilla ja jouluna rakennettu lumiukon ranka törrötti pihassa.
Matka ei sujunut ihan toivotusti mutta onko se edes mahdollista kun pelissä on Pariisi, Rer-junat ja uhmaikäinen? Selvisimme silti perille. Otsasuoni sykkien. Rer-junat ajoivat miten sattuu, niin kuin niillä usein on tapana ja meinasimme myöhästyä lennolta. Kellon kanssa kilpaa laukaten ehdimme viimeisinä koneeseen. Matkalaukku ei. Lennolla lapsen naama alkoi vihertää niin, että alkoi kuumeinen oksennuspussien etsintä. Rivissä ei ollut ainuttakaan. Sukkahousut joutuivat vaihtoon. Myöhemmin alusvaatteillekin sattui pieni vahinko. Saavuimme Helsinkiin hyvin kesäisessä lookissa paljain säärin t-paita päällä. Kun matkalaukkukin oli jäänyt Pariisiin, oli ensikosketus Suomeen hyytävä. Napero viis veisasi.
”Katso, Suomessa on lumilaatikko! Ranskassa on hiekkalaatikkoja”, välähti naperolla ensimmäisenä päivänä. Sittemmin pakkasessa paistettu tikkupulla ja mäenlasku ovat tuoneet paljon riemua. Samoin jäällä liukastelu, keinuminen lumen yllä ja hankikanto ovat ilonaiheita, joista riittää ammennettavaa loputtomiin. Leikkipuistossa järjestettiin rekiajelua hevosella ja satujumppaa. En voi kuin ihmetellä loputonta lasten aktiviteettien määrää! Jos Pariisista löytyisi edes kolmasosa, niin hykertelisin ilosta.
Lapsen remutessa lumipenkassa ihmettelen itse, mihin talvenkestävyyteni on kadonnut? Tuntuu, että täällä on niin kylmä, etteivät mitkään vaatteet riitä. Alkuviikosta tuuli niin navakasti, ettei koirakaan pysynyt kolmella jalalla pystyssä. Kaatua kellahti koko karvapörrö koipea nostaessaan. Pakkasta oli tänään noin kahdeksan astetta mutta se tuntui käsittämätömän kylmältä.
Nyt turha marmatus seis! Aikaisemminkin täällä ollaan eletty ja pärjätty ilman sen kummempaa päivittelyä. Turha valittaa asioista joihin ei vaikuttaa -asenne täytyy vain löytää uudelleen. "Ole hiljaa äläkä valita" on niin ihanan suomalainen ajatus, joka taas on täysi vastakohta humoristiselle pariisilais-ilmaisulle ”valitan, olen olemassa” (jossa mukana aimo annos totuutta).
Lapsen nauttiessa talvesta, olen keskittynyt työasioihin, välillä kuitenkin salaa vilkuillen Pariisin sääkarttaa. Onneksi niin moni muu asia on Suomessa on mahtavaa. Myös lapsella on täällä niin hyvä olla, ettei auta, kun löytää uudelleen talven ilot. Riemukasta talviviikonloppua kaikille!
Ei kommentteja
Lähetä kommentti