Tammikuuta ranskalaisittain

Ranskaan paluun jälkeen olen kuullut Bonne année -toivotuksia lähes päivittäin. Hyvää uutta vuotta ollaan toivotettu leipomosta, naapureilta, alakerran asukeilta ja lähikorttelin puolitutuilta koiran ulkoiluttajilta. Kaikilta, joita en ollut tavannut vuoden vaihteen jälkeen. Alkuvuosina Ranskassa olin hölmistynyt, miksi ihmeessä joku toivottaisi tammikuun puolivälissä hyvää uutta vuotta? Toisin kuin Suomessa, Ranskassa on normaalia toivottaa uutta vuotta pitkään vuodenvaihteen jälkeen.

Leipomon edustalla myydään loppiaisherkkua

Loppiainen antoi tilaisuuden herkutella Galette des rois -piirakalla, vapaasti käännettynä kyseessä on kuninkaiden piiras. Herkun sisään on jemmattu pieni yllätys, vähän kuin manteli joulupuuroon. Se, joka löytää yllärin, saa kantaa leivonnaisen mukana tulevaa pahvikruunua. Yllätys ei ole syötävä, joten piirakkaa kannattaa haukkailla tietyllä varovaisuudella, keramiikka-Jeesus kun voi viedä mennessään palan etuhampaasta. Vaikka herkku kuuluu loppiaiseen, myydään sitä pitkälle tammikuuhun.

Klassikkoversio on ainakin Pariisin alueella vaatimattoman näköinen lehtitaikinapiirakka, jossa täytteenä on marsipaania. Variaatioita löytyy mm. omenalla, pistaasilla ja suklaalla maustettuna. Loppiainen muistuttaa päivästä, jolloin itämaan tietäjät tulivat tähteä seuraamalla Jeesuksen luo tuoden tälle lahjaksi kultaa, mirhaa ja suitsukkeita. Siitä nimi kuninkaiden piirakka, Ranskassa kun puhutaan itämaan tietäjien sijaan kuninkaista.

Kutsuimme ystäväperheen kylään piirakkaa syömään. Perinteen mukaan perheen nuorimmaisen kuuluisi viattomimpana osoittaa pöydän alla, mikä pala kuuluu kenellekin. Koska perheen nuorimmat viis veisasivat perinteistä, jaoimme palat tasavertaisesti aikuisten kesken. Kun puolet piiraasta oli hävinnyt parempiin suihin, oli yllätys yhä löytymättä. Sokerihumalaa uhmaten jatkoimme tortun syömistä. Lapsi ilmoitti, "en tykkää, tahdon vain kruunun". "Vain yllätyksen löytäjä saa kruunun", ilmoitin vallanhimoisesti.

Kun herkkua oli jäljellä vain yksi pala, oli kuningas yhä kruunaamatta. Veitsellä piirakkaa tökkien ajattelin leipurin jekuttaneen meitä. Ei ollut, veitsi kolahti johonkin kovaan ja vapaaehtoinen syömäri tarjoutui haukkaamaan piirakkaa. Palan painikkeeksi maistelimme perinteen mukaan siideriä. Ranskalainen siideri onneksi eroaa limusiideristä kuin yö päivästä.

Yllätys löytyi ja kuningas kruunattiin

Uusia tapoja, etenkin tällaisia jotka sisältävät ystäviä ja iloa tammikuun harmauteen, on aina ilo oppia. Eikä mikään estä Suomessakaan leipomasta piirakkaan pientä mantelia, jonka löytäjä saa kruunun. 

Iloista tammikuuta!

Vallanvaihto