Rasti ruutuun, kolmevuotissynttärit juhlittu

Äitiystäväni kertoi kolmivuotissynttäreistä, jossa oli taikuri. Kuulosti hienolta. Ja nosti suorituspaineita. Pitääkö meidänkin? Jos jo naperoiässä on noin kovat kierrokset niin mitä sitten myöhemmin? Toisaalta koko päiväkotiryhmän pitäminen koossa vaatiikin jonkinlaisia taikavoimia. 

Päätimme vuodenvaihteessa, että naperon kolmivuotissynttärit järkätään vielä Suomessa ollessamme. Aika oli loppua kesken mutta halusin lapsen saavan juhlia sukulaisten kanssa. Pariisissa kun riesana on sukulaispula. Sukulaiset korvaavat taikurin.

Sata lasiin ja täyttä vauhtia saimme muutamassa päivässä kutsuttavat kiinni ja kekkerit kokoon. ”Joo, ihan jotain pientä vaan, ei tehdä tästä stressiä”, ajattelimme. Vakain aikein. Vain vähän jotain ihanaa vaaleanpunaista ja söpöä.

Päivää ennen juhlia koti oli kuin muurahaispesä ja tehtävää riitti. Matot! Ruokakauppa! Kakku! Takaisin ruokakauppaan, puolet unohtui! Koira hiljaa!

Juhlapäivän aamu meni minuuttiaikataululla. ”Ei tästä tule mitään”, huokailin kelloa mittaillen. Otsasuoni tykytti. ”Emme millään ehdi saada kaikkea valmiiksi”, sanoin, ja keksin samassa, että voisin tehdä myös kakkutikkareita. Kun kakkupohjaakin kerran jäi. 

Laitoimme toiseen päähän seisovaa pöytää lasten päädyn, jotta pienet piimäsuutkin saavat varmasti jotain mieleistään naposteltavaa. Neljä minuuttia ennen kuin ovikello soi, oli kaikki valmista. Lapsella mekko päällä, tukka harjattu ja tarjottavat pöydässä.

Kun onnittelulaulu kajahti, en tiedä kumpi oli enemmän innoissaan, minä vai lapsi. Lapsi kiljahteli koko illan ”Minulla on synttärit!”. Oli ihanaa nähdä pirpanan nauttivan juhlistaan.

Kaikki meni hyvin ja kekkereistä jäi iloinen mieli. Lapsen mielestä kivointa oli hyppiä sängyllä ja syödä muumikeksejä. Ensi vuoden teema on siis selvillä.

Vaikeinta juhlien järjestämisessä on pitää mopo käsissään. Mielessä pieni ajatuksen alku versoo aina lisää ja lisää ideoita, kunnes lopulta koossa on elementtejä pieniä häitä varten. Siinä mielessä viime hetken kutsut on hyvä tapa pitää juhlat oikeissa mittasuhteissa. Muuhun ei enää ehdi.

Vuoden päästä ei sitten stressata, tuumimme illalla. Kaikki menee yleensä kivasti muutenkin. Lupaus pitänee seuraavat 11kuukautta.

Mutta kuka muka voi vastustaa kaikkea sitä söpöyttä, mitä voi luoda vain ihan pienen tytön juhliin?!

"Pyysin pyörää mutta sainkin auton!" "Mersun", korjasi kummisetä.