Vuosi käy loppua kohti. Kännykkä piippaa merkiksi uudesta muistosta. Kuusi vuotta sitten Ranskis otti ja kosi Nizzan auringonlaskussa. Olimme kiivenneet näköalakukkulalle ja Ranskis hermoili. "Onko nälkä? Haluaisitko käydä vessassa?" Lopulta aurinko oli oikeassa asemassa ja mies polvistui. ”Oui, hänestä tulee vaimoni!” iloitsi Ranskis minun hyssytellessäni, vaikka valtava riemu kupli sisälläni.
Tuntuu, että tuosta hetkestä on ikuisuus. Muutto Ranskaan ja lapsen saaminen on mullistanut elämää niin paljon.
Tuntuu, että tuosta hetkestä on ikuisuus. Muutto Ranskaan ja lapsen saaminen on mullistanut elämää niin paljon.
Pirpana täyttää tammikuun alussa kolme vuotta. Kolmivuotias on niin iso ja itsenäinen verrattuna aiempaan. Tuntuu, että elämässä on alkamassa taas uusi vaihe. Voi liikkua ilman rattaita ja kaikki sujuu helpommin.
Suureksi surukseni 93-vuotias mummini on sairaalassa. Joulun alla keuhkokuume vei osastolle eikä kukaan tiedä pääseekö sieltä enää muualle kuin taivaiseen valtakuntaan. Napero antoi mummille ison suukon ennen kotiin lähtöään. 90 vuoden ikäero unohtui lämpöisessä kohtaamisessa.
Aika juoksee. Kohta alkaa uusi vuosi. 2019 kuulostaa kaukaiselta tulevaisuudelta, jolloin kaikki on toisin. Paitsi että ei ole. Lähimmäiset ja ihmisten väliset suhteet ja kohtaamiset ovat yhä ne asiat, jotka jäävät mieleen. Ei robotit, teknologia tai uusimmat keksinnöt.
Tämä vuosi alkaa olla paketissa. Edessä on ilta rakkaiden ystävien kanssa kuplivaa nautiskellen. Napero juhlii äitini kanssa ja pääsemme Ranskiksen kanssa viettämään aikuisten iltaa.
Oikein hyvää uutta vuotta kaikille täynnä lämpöisiä hetkiä rakkaiden kanssa ja ikimuistoisia kohtaamisia.
Oikein hyvää uutta vuotta kaikille täynnä lämpöisiä hetkiä rakkaiden kanssa ja ikimuistoisia kohtaamisia.
Ei kommentteja
Lähetä kommentti