Vuodenaikojen merkitys ulkosuomalaiselle

Kävelin koko viikonlopun shortsit jalassa ja ihmettelin, onko tosiaan jo lokakuun puoliväli. Askel oli kepeä ja valo kultainen. Intiaanikesä yllätti. Loppuviikosta terassin pöydät täyttyivät lämmössä kehräävistä kaupunkilaisista kun Pariisissa saatiin nauttia 25 asteen helteestä.

Suomalaiset rakastavat keskustella säästä mutta kuinka suuri vaikutus sillä on todellisuudessa elämään?

Pariisissa asuessa huomaan selkeästi miten vuodenajat vaikuttavat mieleen. Suomessa kesä on lyhyt ja täynnä tekemistä, talvella pimeys nielee alleen kaiken. Tietyt teemat ja ajattelutavat ovat iskostuneet mieleen. Vuodenaikoihin kuuluvat tietynlaiset mielentilat.

Pariisissa elämä on tasaisempaa ilman suuria vuodenaikojen vaihteluita. Sanoisin jopa, että henkisesti helpompaa. Talvisin pimeys ei ole yhtä hallitseva kuin Suomessa. Kevät alkaa varhain. Jo maaliskuun lopussa puut ovat silmuilla enkä tunne samaa kevättalven levottomuutta. Syksy on pitkä ja leuto. Välillä huomaan ihmetteleväni, onko nyt syksy vai kevät. 

Suomessa vuosi näyttäytyy yleensä seuraavanlaisesti:

• Syksy: uusi alku. Uskallusta, energiaa ja uusia seikkailuja. Illalla saa vihdoin nukuttua, kun illat pimenevät. Kaulaliina tiukalle ja paksummat vaatteet päälle. 
• Sydäntalvi: Kotoilua, kynttilöitä ja hakeutumista kotiin ystävien ja perheen kera. Ei energiaa seikkailuille eikä halua lähteä tuntemattomaan pimeään. Ihanaa olla kotona. Rauhoittumista.
• Kevät-talvi: Ärtymys. Eikö talvi lopu IKINÄ? Nyt pakko varata joku ihana reissu ja tehtävä muutos, joka polkaisee aikaa eteenpäin, kohti kevättä.
• Kevät: Uudelleensyntyminen. Vatsa täynnä perhosia. Elämä eli kesä on melkein täällä. Kuiva asfaltti, jolle pääsee juoksemaan. Mieli tulvii ideoita. Kierrokset käynnistyvät.
• Alkukesä: Elämästä kaikki irti. Matkoja joka paikkaan, tekemistä hampaat irvessä koska nyt on kesä ja kohta se on jo ohi. Ylikierroksia.
• Loppukesä: Tule jo syksy. En jaksa hymyillä naama irveessä ja suorittaa onnellisuutta. Enää yhtään. Väsymystä. Koska ne illat oikein pimenevät?

Lokakuinen leikkipuisto

”Teemat”, jotka Suomessa ovat iskostuneet vuodenaikoihin, unohtuvat. Kevät ja etenkin kesä tuntuvat niin pitkiltä, etten tunne suorittamispeikkoa olalla. Kesäviikonloppuja piisaa, eikä yksi sateinen lauantai romahduta koko palettia. Aikaisemmin en ollut ymmärtänyt miten kiinteä yhteys vuodenajoilla on mielentilaan ja miten vahva vaikutus sillä on elämään. Voiko elämä tuntua kevyemmältä vain suotuisampien säiden takia?

Matkustelun tarve on pienempi, kun pimeää ja kylmää ei tarvitse paeta. Talvella on toki kylmää ja pimeääkin mutta ei niin kaikennielevästi. Sijaintinsa puolesta Pariisilla on tarjota lähikohteita niin paljon, ettei aina tarvitse haaveilla kaukomatkoista. 

Entä kaipaanko Suomen talvea?

Timanttihanki ja pehmeän lumiset maisemat puuttuvat mutta Helsingissäkin olen elänyt talvia, jolloin lumi on vain märkä lätinä kengissä. Ainakaan pääkaupunkiseudulla lumesta ei ole takeita. Sitä paitsi, muutama vuosi sitten meillä meni pakkasherran kanssa sukset ristiin. Odotin lunta, pakkasta ja talven ihmemaata helmikuisiin häihimme Helsingissä ja kuinka kävikään? Aamulla satoi ja vihkimisen jälkeen astelimme märällä nurtsilla mittarin näyttäessä noin viittä astetta lämmintä. Häät olivat ihanat mutta luotto lumeen suli. Onneksi sade hääpäivänä tuo onnea.