Leikkipuisto pariisilaisittain

Lokakuu on täällä mutta vielä on muutama viikko aikaa nauttia puistoista. Pariisi on täynnä viheriöitä, jotka etenkin lämpöisinä kesäiltoina houkuttelevat puoleensa. Todellisuus on toisenlainen syksyn ja pimenevien iltojen koittaessa. Puistot ja leikkipaikat nimittäin suljetaan illalla. Portein ja munalukoin. Kuin Cartierin putiikki.

Talviaikaan siirryttäessä monet puistot suljetaan jo ennen iltakuutta. Työpäivät kestävät yleensä kuuteen. Työssäkäyvälle on lähes mahdotonta ehtiä puistoon arkipäivänä. Tämä vaikuttaa myös omiin harrastuksiin ja marraskuusta maaliskuuhun joutuvat työssäkävijät lenkkeilemään puiston aidan ulkopuolella. Siinä sitten jolkotetaan jonossa puistoa kiertävällä tiellä. En voi olla purnaamatta mielessäni ja ihmetellä onko tämä paikallisille ok?

Leikkipaikka saattaa olla myös aukioloaikojen puitteissa suljettu, koska tuulee/on liukasta/ on känkkäränkkäriski tai muuta kummallista. Niin kuin vaikka senttimetri lunta.

Pariisin puistoissa ei ole järjestettyä puistotoimintaa tai kesäruokailuja. Lelut on tuotava omasta takaa, joskin vanhemmat ohjeistavat pikku pariisilaisia lainaamaan lelujaan leikkikavereille. "Il faut partager!" kuuluu hiekkalaatikon vakiofraaseihin, kun pikkuisia yritetään opettaa jakamaan.

Wc löytyy erillisestä pienestä sivukopperosta mutta lämmitys näistä puuttuu talvisinkin. Vaipanvaihtopöytää ei ole. 

Keskustan puistoissa ei ole keinuja. Usein sentäs hiekkalaatikoita. Mikäli hiekkalaatikko löytyy, niin hiekka on lapselle mieluisaa ”rantahiekkaa”, joka puhdistetaan ihailtavan usein. Poissa ovat Suomen hiekkalaatikoista löytyvät oksat ja männynkävyt, jotka ikävästi pilaavat äidin taaperon arkkitehtuuriset linnarakennelmat.

Luxembourgin puistosta löytyy keinuja mutta ne ovat maksullisia, sama koskee liukumäkiä ja kiipeilytelineitä. Taas pitää lisätä jäitä omaan hattuun (mutta maksulliset keinut, aaarrrrgh!). Pieni asia sinänsä mutta kotiäidin kiukutellessa kerhojen ja muun vauvatoiminnan puutetta, iskee kaikenlainen ”kiusa” suoraan nenäherneenkasvatushermoon. Jos olisin ranskalainen, lähtisin barrikadeille!

Lapsikaan ei ymmärrä miksei pääse illalla puistoon. Mitenköhän täällä toteutetaan pikkulasten liikunnan tarve? Vai riittääkö täkäläisille lapsille puoli tuntia ulkoilua kauniina päivinä? Miten lapsi oppii liikkumaan jos kannustetaan sisätiloihin pienestä pitäen?

Pariisi on ihana kaupunki mutta ei ihanteellisin valinta ihan pienille lapsille. Matkan ajan täällä selviää mainiosti mutta pidemmän päälle alkavat epäkohdat tökkiä. Onneksi vauva- ja vaippaikä menevät nopeasti ja kohta kolme vuotiaan kanssa Pariisi on jälleen paljon mukavampi paikka.