Syyskuinen seikkailun kaipuu

tiistai 4. syyskuuta 2018
Kaikkialla toitotetaan, että syksy on uuden alun aikaa. Olen samaa mieltä. Oma uusi alku on tänä vuonna hakusessa. Viime vuonna palasin koulun penkille, edellisvuosi oli vauvan ensimmäinen vuosi. On ollut uusia koteja, kouluja, työpaikkoja. Mitä tänä vuonna?


Missä olet uusi alku? Anna jokin vinkki! 

Niin kuin monella pariskunnalla, jossa aikuiset ovat eri maista kotoisin, tulee aika ajoin eteen vakiokysymys, ”missä maassa haluamme asua?”. Se mikä on toiminut jossain vaiheessa, ei välttämättä ole loppuelämän päätös.

Ehkä on taas aika ottaa tilanne uuteen tarkasteluun.

Pidän Pariisista. Noh, enimmäkseen. Paitsi niinä päivinä, kun olen selvittänyt yksinkertaista asiaa tunteja eikä mikään ole edennyt yhtään mihinkään. Esimerkiksi odotellut internetin asentajatyyppejä, jotka tulevat tietyllä neljän tunnin aikahaarukalla. Soittaakseen varttia ennen ajan päättymistä, että eivät tulekaan. Ja lähtiessäni ulos, soittavat että tulevat sittenkin. Tai kun pankkitiliä on yritetty sulkea kahdeksan kuukautta (pankkitili on yhä sulkematta). Esimerkkejä riittää.

Sitten mietin ihanan leutoa talvea. Ja elämää, jonka olemme rakentaneet Pariisiin. Ihmissuhteita ja ystäviä. Ja kurahaalaritaistelua Suomessa. Sellaista utopiaa ei olekaan, jossa ihan kaikki toimii oman mielen mukaan. Jos sellaisen perässä juoksee, voi olla varma, että viettää loppuelämänsä etsien. Jotkut epäkohdat on opittava nielemään.

Sitten on epäkohtia, joita ei voi niellä. Niin kuin se, että Ranskiksen työt ovat Ranskassa ja Suomessa tarjolla olisi työttömyyttä. Ja työttömyydestä aiheutuvaa epätoivoa ja ahdistusta. Ei kovin kannustavaa. Mitä muita vaihtoehtoja olisi tarjolla kuin Helsinki tai Pariisi?

Koko maailma.


Mieltä kutkuttasi uusi seikkailu. Mutta johtuuko seikkailunkaipuu vain syksystä? Oma työ jatkuu talvella Suomessa, ellen toisin päätä. Tuntuu takapakin ottamiselta. Eikö elämässä kuulu mennä eteenpäin, mutta minne suuntaan? 

Tutkin karttaa pää täynnä haaveita. Uskallettaisiinko lähteä jonnekin muualle? Kokeilla jotakin uutta asuinpaikkaa, ehkä maatakin. Monet muutkin uskaltavat, miksi emme mekin? Haaveilu ja uusilla ideoilla leikittely voi avata silmät jollekin, mikä jää arjen kaaoksessa huomaamatta.

Kumpi on tärkeämpää, elämän helppous vai sydämen äänen seuraaminen? Lapsi on vielä pieni eivätkä koulu ja kaverit pidättele. Uskon että pienen lapsen on hyvä olla siellä, missä vanhempien on hyvä. Mikä teidät on sysännyt liikkeelle? 

Elämän juna puksuttaa täyttä häkää eteenpäin. Välillä on hyvä hypätä pysäkille miettimään pitäisikö vaihtaa junaa. 

Uskaltaa, ei uskalla, uskaltaa…




Ei kommentteja

Lähetä kommentti