Minkälaiset rattaat Pariisiin?

tiistai 11. syyskuuta 2018
Helsingin keskustassa näkee todella paljon tuoreita äitejä vaunuineen. Saatuani lapsen, toivoin olevani yksi heistä, lykkiväni vauvaa unille ja tekeväni vaunulenkkejä ympäri kaupunkia. Juovani latteja muiden mammojen kanssa, vaunuarmeijan ollessa parkissa kahvilan seinustalla.

Sitten saavuin Pariisiin.

Ajattelin edelleen tekeväni vaunulenkkejä, etsien ja löytäen kartoittamattomia aarteita, pääseväni sisälle Pariisin henkeen.  Huomasin pian, että vaunujen kanssa silmät puoliummessa haaveilu ei onnistu. Tai päätyy lasarettiin. Haastetta tuottivat kapeat kadut, roskapöntöt ja kadulle parkkeeratut mopot. Ihmisten ja liikenteen määrä.  Ja vaikka kaupunki kuhisee ihmisiä, katujen kapeus vinkkaa ajoista kauan sitten.

Mikä maa, mikä kaupunki?
Uuden uutukaiset Emmaljunga-vaunut keräsivät sääliviä silmäyksiä kanssasisarilta, jotka suihkivat ohi pienine nuken ranskalaisrattaineen. Aluksi kauhistelin kiesejä, joissa vauvat pötkyttelivät framilla kuin lepolassessa mutta äkkiä silmä tottui. Helsingissä ihanasti palvelleet vaunut näyttivät täällä oudolta ulkomaan asukin alukselta.

Pariisissa näkee hyvin toisenlaisia rattaita kuin Helsingissä. Kapeat kadut ja lumen puute suosivat kevyitä ja pienirenkaisia rattaita, jotka suomalainen monesti mieltää matkailukäyttöön. Keskustassa ei ole tarvetta suurille traktorin renkaille eikä niiden kanssa mahdu ruokakauppojen kapeille käytäville. Järeät kopat ja istuimet kyllä suojaavat lasta paremmin mutta tilaa niille ei ole, eiväthän ne mahdu edes hissiin. Mikäli sellainen on tarjolla.

Jäätyäni tarpeeksi monta kertaa jumiin kaupungilla kurvaillessani, päätin hankkia meillekin peruspariisipiltin rattaat. Yoyo-rattaita vilisi kaupunkikuvassa kun Volvoja Ruotsissa. Ne siis! Innolla ohjailin niitä yhdellä kädellä ja hekumoin ajatuksella, miten taittelen kärryt kainaloon ja sujahdan metrotunneliin. Eläköön itsenäisyys ja vapaus!

Kapeillekin kaduille mahtuu näillä rattailla
Lumettomassa kaupunkimaastossa rattaat palvelevat loistavasti. Lentokoneessa olen taitellut ne käsimatkatavaratilaan ja matkustellut maailman lentokentillä. Kunnes saavuin loskaiseen Helsinkiin. En päässyt eteen enkä taakse. Tuli ikävä Emmaljungaa.

Kuulin Pariisin mammoilta, että kaksosrattaat ne vasta haastetta tuottavatkin. Voin vain kuvitella! Olen nähnyt itsekyhättyjä kaksosrattaita (nippusiteillä kahdet matkarattaiden rungot kiinnitettyinä yhteen. Ihailtavaa kekseliäisyyttä!) ja vauvoja laitettavan vedettäviin kauppakasseihin. Kerran yksi taapero taittoi matkaa kaljakärrykehikossa.

Vaunulenkit kyllä onnistuvat mutta eniten niistä saa irti joko puistoissa tai jos reitti on etukäteen selvillä. Ja siltikin prätkä/roskisrivistö voi olla pysäköitynä keskelle katua. Silloin ei auta kun kääntyä ympäri ja painella ostamaan Nutella-lettu. Jos Pariisi antaa sitruunoita niin parempi keskittyä lettuihin.

Näin käy luvattoman usein, bussin ovet aukeavat puun eteen.


Ei kommentteja

Lähetä kommentti