Opiskeluaikana luin tutkimusta, jossa todettiin vanhempien tahtovan tarjota lapsilleen samankaltaisia kokemuksia, joista olivat itse pieninä nauttineet. Sekä nostalgia, että tunne hyvästä vanhemmuudesta motivoivat vanhempia tarjoamaan lapsille vastaavanlaisia kokemuksia. Allekirjoitan.
Nostalgiaan taipuvaisena tunteilijana odotan jo pääseväni viemään naperon Linnanmäelle. Lintsin tuoksut ja nitinät kiidättävät ihanasti muistoihin vaikka Ranskiksen mielestä se on vain "perushuvipuisto". (Tuikea tuhahdus!) Disneylandin aika on sitten, kun lapsi tunnistaa ainakin osan hahmoista ja pääsee kokonsa puolesta myös laitteisiin.
Esimakua Lintsistä saimme sunnuntaina, kun napero pääsi tivoliin. Tarkoitus oli mennä hyppyyttämään lasta Jardin des Tuileries-puutarhan trampoliineihin ja siellä odottikin tivoli!
Laskimme yhdessä lapsen kanssa vuoren korkuisesta liukumäestä. Jo sinne kiipeäminen huterasta pleksi-seinästä kiinni pitäen aktivoi korkean paikan kammon. Onneksi mäenlasku oli kesympää puuhaa. Pienille lapsille oli ketjukaruselli, veneajelua ja autoarata. Maailmanpyörään olisi päässyt vanhempien kanssa.
Myös kuolemaa pelkäämättömille suuremmille hurjapäille oli tarjolla jos jonkinlaista kieputinta. Lintsiltä tuttu Rainbow oli kesyimmästä päästä ja muutamat laitteet saivat kyseenalaistamaan kidutuksen ja hauskanpidon rajan.
Kiva kesäkokemus ilman sisäänpääsymaksua. Laitteisiin ostetaan liput erikseen. Tivoli on Jardin des Tuileries -puiston reunalla 26.8. saakka. Oikein vekkulia viikonloppua!
Ei kommentteja
Lähetä kommentti