Neljän viikon pottakoulu

torstai 23. elokuuta 2018
Kuluneiden viikkojen teemana on ollut naperon pottakoulu. Ranskassa lapsen katsotaan olevan kypsä potalle, kun tämä osaa kiivetä portaita. En tiedä mikä yhteys asioilla on mutta usko tuntuu olevan syvässä. Lapsi on kiivennyt rappusia jo kauan. Jos portaiden kipuamislihas on synkronoitu pidätyslihasten kanssa, niin siinä tapauksessa lapsi on kypsä. Ikää on 2,5 vuotta.

Keväällä pirpana kävi mielellään potalla ja oli kotona ilman vaippoja. Treenasimme vaipattomuutta kunnolla kaksi viikkoa, kunnes opintojeni loppurutistus katkaisi hyvän alun. Napero joutui olemaan paljon hoidossa ja hoitopaikassa ei haluttu antaa lapsen olla vaipatta, koska harjoittelu oli  kesken. 

Ja sitten iski pottainho! Mikä lie kehitysikkuna sulkeutui mutta nyt oli aika yrittää saada se uudelleen auki.


Kesäkuussa Kreikassa oli tarkoitus työstää asiaa mutta uusi potta oli ilmeisesti niin hämmentävä, ettei siihen suostuttu suuremmankaan lahjonnan keinoin. Matkan jäljiltä olemme olleet kotona viikkokausia ilman mitään arjesta poikkeavaa, oikein otollinen tilanne vaippavieroitukselle.  

Kolme ja puoli viikkoa sitten jätin päivävaipat pois. Nyt kotona tilanne sujuu vaihtelevasti. Välillä menee viisikin päivää ilman vahinkoja ja sitten tulee takapakkia. ”Jaippa jaippa!!!”, alkoi lapsi huutaa viime viikolla totaalikieltäytyen potalle menosta. En pakottanut mutta en laittanut vaippaakaan. Tilannetta helpottivat uudet alkkarit. Vanhat menivät kuulemma ryppyyn, sekös otti pannuun. Uusissa on Pipsa Possun kuva, joten ne eivät tietenkään mene ryppyyn. 

Tätä ollaan luettu ahkerasti
Viekkautta on vaadittu ja kekseliäisyys on ollut koetuksella. Olen lahjonut nallekarkeilla -ei maistu, suklaalla -ei kiinnosta, sormiväreillä maalaamisella -ei halua. Kehuja ollaan jaeltu ylenpalttisesti. Aamulla ja päikkäreiden jälkeen ei unen tokkurainen lapsi varsinkaan suostu potalle.  

Mikä sitten toimii?

Paras keino on ollut kuulostella mitä lapsi milloinkin mielii. Etikkakurkut ovat olleet kovaa valuuttaa kahden päivän ajan (ipanalla on sitten erikoinen maku!). Aina kuullessani pyynnön ”saisinko suolakurkun/ jääpalan/ homejuustoa/ oliivin/ lisää muovailuvahaa/ ottaa nukkevauvan kauppaan mukaan”, on aika iskeä! ”Kyllä kulta, jos vain käyt ensin potalla.” Yleensä lapsi juoksee potalle.  

Tänä aamuna lapsi heräsi kuiva vaippa yllään. Jes, alan olla toiveikas!       

Näiden innoittamana on lapsi ravannut potalla
Pelkkä pyyntö mennä potalle ilman ennalta kuviteltua palkintoa, saa aikaan Pikku Myyn ilmeellä varustetun kimakan kieltäytymisen. Viekkaudella ja kaupankäynnillä ollaan siis menty. Aika hyvällä menetyksellä. Vahinkoja sattuu silloin, kuin leikit ovat niin otteessaan pitäviä, ettei niitä malta keskeyttää. Ihme kyllä, päikkäreillä vahinkoja ei ole sattunut ikinä.

Väsyneenä esiintyy viekkausvajetta ja aina en jaksaisi keksiä yllättäviä hämäyksiä tai lupauksia, joiden avulla lapsen saa maaniteltua potalle. En tiedä menisikö lapsi siihen ollenkaan, jollen tyrkyttäisi. Tämän viikon jaksan vielä olla ovela mutta sen jälkeen katson, onko neljän viikon harjoittelujakso tuottanut tulosta ja lopetan maanittelun. Nähtäväksi jää. 

Parasta rullata matot suojaan.

Ei kommentteja

Lähetä kommentti