Elokuu on mielessäni synonyymi koulun aloitukselle. Siinä missä Suomessa koululaiset ovat jo palanneet pulpettiensa ääreen, on Ranskassa elokuu kaikkein suosituin lomakuukausi. Koko Pariisi uinuu ja kaduilla vallitsee sunnuntaitunnelma. Koulut alkavat Pariisissa syyskuun alussa.
Keväällä ilmoitimme lapsen kouluun. Ihan hätävarana, jos ei vaikka löydetäkään syksylle lastenhoitajaa. Niin, kaksivuotiaan. Mutta sitten alkoi ajatusmyrsky. Vasta-juuri-vauva menisi kouluun. Esikouluun, mutta kouluun kuitenkin. Ruokatauolla tämä menisi kanttiiniin ostamaan lounasta. Ja sitten katsoisi lukujärjestyksestä missä on seuraava tunti. Ehkei sentäs.
Todellisuudessa minulla ei ole aavistustakaan mitä siellä tapahtuu. Onko se niin kuin päiväkoti, jota vain kutsutaan kouluksi? Kuulemma siellä nukutaan päikkärit. Hyvä. Ilmeisesti se aiheuttaa muistinmenetystä, sillä kukaan aikuinen ei ole osannut kertoa omasta kokemuksestaan mitä siellä tapahtuu.
Vaippoja ei saa enää olla kun aloittaa esikoulun. Entäs kun se on pakollinen? Ei kai lain lukeminen tee taaperosta kuivaa?
Syksy tuli liian äkkiä. Päätimme, että lapsi jää vielä kotiin.
Lastenhoitajan sanat ovat tuoreessa muistissa. "Lapsen kouluun meno on tulee olemaan vaikeaa liian vahvan tunnesiteen takia". Vaikken luottaisikaan hoitajan kristallipallonäkymään, tahtoisin naperon saavan viettää stressitöntä lapsuuttaan vielä hetken. Arviointia, vertailua ja pakko-istumista on lukujärjestyksessä muutenkin tulevat parikymmentä vuotta, ellei koko aikuisuus. Eikö leikille, sylille ja hassutuksille voisi pyhittää edes ne ensimmäiset vuodet? Eikö kiireetön ja aikatauluton aika ole voimavara, jota kannattaa vaalia, jos siihen on mahdollisuus?
Pakolliseksi esiopetus tulee kolmivuotiaana, kiitos presidentti Macronin uuden lain. Tähän vuoteen asti koulupakko on koskenut 6- 16-vuotiaita. Koulu on maksuton ja tähänkin mennessä valtaosa kolmivuotiaista on osallistunut esiopetukseen. Perusteluina pakollisuuteen on ollut muuan muassa halu vahvistaa koulun asemaa oppimispaikkana eikä niinkään päivähoitolaitoksena. Esikoulun kantava idea on opettaa ranskan kieltä ja sanastoa siinä määrin, jotta koulun alkaessa kuusivuotiailla olisi valmiudet oppia lukemaan ja kirjoittamaan. Uudistus tähtää samalla esiopetuksen ryhmäkokojen pienentämiseen ja 800 uutta opettajan paikkaa aukeaa ensi vuotta varten.
Lapsi seuraa vähän varuillaan eskariryhmien remuisimpia puistoleikkejä. "Mukiloi tai tule mukiloiduksi" näyttää olevan ohjenuorana osassa. Selviytymiskeinot opitaan ehkä pakosta, ehkä apinoimalla isompia. Jos lapsi ei ole koulun aloittaessaan ryhmänsä nuorin, uskon tämän selviävän kouluelämän viidakossa mainiosti siinä missä muutkin. Ikävintä olisi, jos koulua kohtaan syntyisi pelko, joka pahimmillaan pilaisi pienen kouluinnon. Pieni kypsyminen kotona ei siis ole pahitteeksi. Vuodessa ehtii karttua paljon rohkeutta ja eväitä tulevaa varten.
Lapsella on vielä päällä "olen vasta pieni tyttö"-vaihe, vaikka isojen tyttöjen puuhia on kiva seurailla kauempaa. Luulen, että ensi vuonna lapsi menee eskariin mielellään. Viihtyykin paremmin kuin kotona ja hoitotädin luona, kyllästyneenä aina samoihin juttuihin. Siltikin ajatus esikoulun pakollisuudesta noin nuorena on vieras ja aiheuttaa ehkä siksi kitkaa.
Hössötystä? Ehkä. Ylisuojelua? Saattaa olla. Tärkeintä kuitenkin tehdä niin kuin oma äidinvaisto sanoo.
Ovatko teidän kaksi-kolmivuotiaanne aloittaneet jo koulutiellä?
Ei kommentteja
Lähetä kommentti