Aamulla mietin, voiko tänään avata ikkunan ja tuntea raikkaan tuulen. Viime viikolla piti ikkunat pitää visusti kiinni, samoin verhot, jottei helle tunkeudu sisään. Hellejatkumo osoitti, että lämpöäkin voi saada liikaa. Illalla nukkumaan mennessä oli lämpötila ulkona vielä 34 astetta, sisälläkin reilut 30.
Viime aikoina koko Eurooppa on saanut tuntea kesän hikirauhasissaan. Tiedän miltä broilerista tuntuu paistinpannulla. Lämpö on ihanaa mutta kuumuus, jota ei pääse karkuun on rasittavaa. Epäilen puhuvani monen suulla.
Kerrankin ei palele, mukavaa, eikös? |
Koko mielikuvitus on käytössä yrittäessäni juottaa lasta tarpeeksi. Vettä pillillä, hiilihapolla, jalkalasista ja pullosta. Nokkamukista, tuttipullosta ja äidin sporttipullosta. Lapsi on hikimärkä 24/7, joten nestetankkaus on jatkuva projekti. Pakastelokero pullistelee. Löytyy jäätelöä, jääpaloja, yksi unohtunut vesipullo sekä kylmästä kangistunut sideharso.
Normaalisti ihanan valoisa asunto antaa auringolle mahdollisuuden lämmittää se kasvihuoneeksi. Kannattaisi varmaan kylvää oma sato jotain tropiikin ihanuuksia. Ananasta, banaaneja ja kookospalmuja voisi kasvattaa ikkunalaudalla. Päivällä mittarin näyttäessä 42 astetta saa trooppinen lämpötila kaipaamaan räntäsadetta. Sitä pääsee ainakin karkuun sisätiloihin.
Ironista kyllä, ainoa paikka, jossa hiki ei valu kuin Niagaran putouksista, on kuntosali. Ihanassa viileydessä on mukava hölkytellä. Ulos tullessa tuntuu, kuin astuisi uuniin. Varjossa oleva apteekin mittari näyttää 37 astetta.
Oikeasti olen onnekas, sillä perusterveelle tilanne on lähinnä ärsyttävä. Ikäihmisillä, sairailla tai heikossa kunnossa olevilla voi kuumuus heikentää terveyttä. Pidän narinat sisälläni ja tutkailen sääennustetta rallatellen, "vielä on kesää jäljellä". Vaan kuinka paljon? Eniten huolettaa lapsen jaksaminen.
Pariisissa media pyörittää hellevaroituksia ja muistuttaa juomisen tärkeydestä. Bussissa näkyy muistutus veden juomisesta. Puhelinsovelluskin on tehty palvelemaan helteen riivaamia asukkaita. Tosin emme saa sitä toimiaan. Osa puistoista on auki ympärivuorokautisesti ja viilennettyjä tiloja voi etsiä oman asuinalueen lähistöltä. Tilat palvelevat iltapäivisin tukalimman paahteen aikaan.
Lapsi on onneksi voinut hyvin. Viikonloppuna pakenimme hellettä huvipuistoon Pariisin laidalle. Huvipuistossa ei sinänsä ollut sen viileämpää kuin muuallakaan mutta vesileikkialue viilensi ainakin lasta. Jardin d’acclimatation tarjoaa vempaimia ja vuoristoratoja suuremmille, pienemmät voivat peuhata hiekkalaatikolla, keinuissa ja eläimiä ihmetetellen. Sisäänpääsy maksu on 5€ ja laitteisiin ostetaan liput erikseen. Kun ympärillä oli paljon kivaa ja kiinnostavaa, unohtui kuumuuskin hetkeksi.
Lapsi tuntuu jaksavan leikkiä, vaikka nenällä koreilee hikikarpaloita. Herkkujuoma ”pistävä vesi” eli vissy maistuu. Suihkupullosta sumuttelen vettä pitkin päivää. Iltaisin viileähkö kylpy ja niskaan puhaltelu nukkumaan mennessä, on pitänyt lapsen normaali rytmissä. Ehkä kuumuus on jollain tapaa ymmärryksessä lapsenkin päässä, sillä tämä totesi tahtovansa tehdä hiekkakakkuja mieluummin lumesta. Tai voi johtua myös aivopesusta iltasaduista. Tällä hetkellä kierroksessa on talvinen Pupu Tupuna. Kuvailen liioitellusti "iiihanan kylmää lunta ja hyistä tuulta". ”Peitto, kamajan kyymä”, on lapsi parahtanut sadun päätteeksi.
Oikein sopivan lämpöistä loppukesää!
Ei kommentteja
Lähetä kommentti