"Äiti ei saa pujua, ÄITI EI SAA PUJUA!" karjuu napero rattaistaan iltapäivällä vaihtaessani kuulumisia Ranskiksen kanssa. "TUHMA ÄITI SOO SOO" valistaa lapsi volyymin kohotessa kohti maksimia. ”Äiti saa pujua vain "tyttöjen kieltä", kuuluu selitys. Niin lapsi ilmeisesti mieltää suomen kielen.
Tilanne on toistunut useamman kerran. Ihmettelen, sillä emme ole koskaan toruneet lasta kummankaan kielen käyttämisestä. Ranskiksella on lupa käyttää muitakin kieliä mutta äidillä ei.
Miehen kanssa käytämme keskenämme ranskaa. Ei siis sovelias tyttöjen kieli.
Lapsen puhe alkoi kulkea tämän täyttäessä kaksi. Siihen asti käytössä oli paljon yksittäisiä sanoja, niistä suurempi osa ranskaksi. 2-vuotissynttäreillä saavutettiin jokin kehityksen virstanpylväs ja siitä lähtien on sanavarasto kasvanut kohisten, viikko viikolta.
Lapsen vähemmistökieli suomi sujuu nykyään hienosti. Lauserakenteiltaan sujuvammin kuin ranska, sanavarastokin on laajempi. Välillä tulee vääriäkin käännöksiä. "Äidin säkki" sanoo lapsi käsilaukustani, jonka hinta puistattaa vieläkin. Ranskaksi laukku on "sac" joten säkki on ymmärrettävä käännös. Käännän itsekin sanat monesti helpoimman kautta, meubles ovat mööpeleitä ja sauce on soosia.
Pelko siitä, ettei lapsi opi kunnolla suomea on osoittautunut turhaksi. Tulevaisuudesta ei ole takeita mutta ainakin nyt meillä asuu itsetietoinen suomenkielinen höpöttäjä, joka tiedustelee "miksi" noin tuhat kertaa päivässä.
Pilke silmäkulmassa lapsi kyselee monesti ”kukan tämä on?”. Oppi on mennyt perille, sillä spontaanisti lapsi kyselee ”kenen” mutta korjaa tahallaan ”kukan”. Ilmeisesti sana maistuu hauskalta suussa.
Kanssani puistossa peuhatessa lapsi juttelee itsekseen suomea. Leikkikaveria hakiessa olen kehottanut puhumaan isän kieltä. Viime viikolla kuulin ensimmäistä kertaa lapsen juttelevan ranskaksi toisten lasten kanssa, vaikka olin itse vieressä. JES! Äidin läsnäolo ei eristä lasta kielellisesti! Taas yksi turha huoli pois pyyhittäväksi.
Uusin palanen kielenkehityksen palapeliin saavutettiin hiljattain. Lapsi oppi laulamaan. Suomeksi. Yhdessä yössä aivot järjestivät tuttujen laulujen sanat niin, että ne saa lauletuksi. Se mikä vielä viime viikolla oli mahdotonta, raikuu nyt kotona, puistossa ja bussissa konsertin muodossa.
Viikonloppuna järjestimme pienet perhejuhlat. ”Tyttöjen kieli” vahvisti asemaansa. Yhtä lukuun ottamatta olivat kaikki äidit suomenkielisiä, isät ranskiksia. Kun tuli aika skoolata, osoitti lapsi suovivansa kansainvälisillä vesillä julistamalla ”JAMAS !”.
Ei kommentteja
Lähetä kommentti