Kun lapsi suihkulähteeseen upposi

Arki-iltapäivä Pariisissa lapsen kanssa tutussa leikkipuistossa. Yritän vaihtaa kuulumisia äitikaverin kanssa. " Äitiiiiiii, tujeeee!", karjuu taapero kahden metrin päässä, "pejottaa jämäjäkin vejkko".  Menen kertomaan, että hämähäkit ovat kilttejä tyyppejä (uskoisinpa tämän itsekin!) eivätkä yleensä tasapainoile lasten kiipeilytelineissä väijymässä pieniä tytöntylleröitä. Palaan äitikaverin luo vain kuullakseni huudon, "pejottaa jiukumäessä". Yritän kertoa lapselle, että äiti on vieressä mutta juttelee hetken aikuisten juttuja. Puistossa ei ole mitään pelättävää.

Arvaatko, että täällä on lähde?

Taapero protestoi. Luovutan ja liityn lapsen seuraan. Tämä lähtee painelemaan puiston nurkkaan, jossa aikuiset viettävät usein lounastaukoaan. Huomaan likavettä lilluvan koristealtaan ja kiellän lasta menemästä pidemmälle. Tämä tottelee kiltisti ja keksii alkaa heittelemään pikkukiviä kauempaa altaaseen. Tästä muodostuu kiva leikki. Juostaan hakemaan kiviä ja sitten takaisin heittämään kivet altaaseen. Plumps plomps.

Vauhti yltyy. Taapero kaatuu. Kuivalla maalla. Mutta rinta osuu altaan reunakiveykseen, joka viettää alas päin. Seuraavaksi näen lapsen valuvan altaaseen, pää edellä pinnan alle, vyötäröä myöden. Vain jalat törröttävät veden pinnan päällä.

vaara vaanii pientä lasta

Ripeä kiskaisu koivista ja litimärkä lapsi on sylissä. Kestää muutama sekuntti ennen kuin  korvia vihlova huuto alkaa. Huh, ei edes yskimistä. Selvittiin vähällä.
Kotona lapsi lämpöiseen kylpyyn. Siellä tämä leikkii iloisesti, niin kuin aina ennenkin.

Äidin sydän löi tyhjää hetken.

En puhunut tilanteesta jälkikäteen lapselle. Eikä tämä minulle. En halunnut pelotella tai muistuttaa kamalasta tilanteesta. Tai luoda tarinalla vesipelkoa.

Omaan mieleen tilanne jäi kummittelemaan. Entäs jos lapsi ei olisi ollut takertuvalla tuulella ja olisin jäänyt lärpättämään äitiystävän kanssa? Entäs jos en olisi ollut ihan vieressä? Kun koko yläruumis on veden alla, on jokainen sekuntti tärkeä. Entäs jos olisin nähnyt vain lammesta törröttävät koivet minuutin myöhemmin? Kesä voi tuoda hukkumisia muuallakin kuin rannalla. Kuivalla maalla puistossa, jossa on pelkkä koristesuihkulähde, joka ei ole edes toiminnassa.

Allas vetää pieniä päitä puoleensa. Kuvan tyttö säilyi kuivana.

Välillä lapsi tuntuu niin isolta tytöltä. Käskee monesti, "äiti POIS! Papa, POIS!" Tämä oli karmiva muistutus siitä, miten pieni 2-vuotias on tosiasiassa ja miten nopeasti elämä voi heittää häränpyllyä.

Ihmettelen silti, miten kaupungissa, jossa leikkipuistot on aidattu ja suljetaan pimeällä, voi olla koristevesiallas lasten puistossa?! Keinut ja D-vitamiini luokitellaan vaarallisiksi mutta laidattomat vesialtaat ovat ok? Ranskis kertoi nähneensä hiljattain, miten pikkupoika kaatui pyörällä samaan altaaseen. Allasta ei ole aidattu mitenkään. Toivottavasti kaikki liki piti-tilanteet päättyvät yhtä hyvin kuin meidän kohdalla.

Kreikassa vahdin lasta, kuin haukka hiirtä. Pieni elohopea voi muutaman kymmenen sekunnin aikana päästä hengestään. Kaikki meni onneksi hyvin eikä pieni suolavesi suussa tuntunut aiheuttavan mitään pelkoa -kummallekaan meistä. Hyvä niin. Turvallista kesäviikkoa!