Ulkonaliikkumiskielto ja muut Ranskan keinot

Aamuaurinko luo kylmää kajoaan asfaltille. Työnnän vaunuja pitkin tyhjiä katuja ja ihmettelen, miten normaalilta kaikki näyttää. Kaiken koronamyllerryksen keskellä tuntee välillä elävänsä katastrofielokuvassa. Suomessa olemme tosin vasta ensimmäisen kymmenminuuttisen kohdalla, missä yhteiskunta alkaa portti portilta sulkea oviaan. Päiväkoti on vielä auki, samoin ravintolat ja ostoskeskukset. 

Ranskan uutiset tulvivat tauotta kotiimme. Katastrofielokuvan juonikuviot ovat Suomea pidemmällä. Ulkonaliikkumiskielto on astunut voimaan. Jos ulkona liikkuu, pitää mukana olla todistus, jossa on selitys. Selitykseksi käy esimerkiksi kauppa- tai apteekkireissu. Ostoskeskukset, ravintolat, koulut ja muut julkiset paikat on suljettu. Synkkää! 

Nyt sitä saa, nyt sitä saa, rullakaupalla Serlaa.

Ranskiksen sisko on seitsemännellä kuukaudella raskaana. Etelä-Ranskassa kaikki raskauden kontrollikäynnit on peruttu. ”Epiduraalia ei välttämättä saa, sillä kaikki anestesialääkärit ovat synnytyslaitosten sijaan töissä sairaalan puolella”, huolehtii sisko. Yritän toppuutella, tilanne voi vielä rauhoittua. Ymmärrän silti huolen. Kyseessä on ensimmäinen raskaus ja tiedonpuutteessa eläminen luo pelkoa ja jättää liikaa tilaa kauhukuvien maalaamiselle.

Pohdin Ranskiksen kanssa minkälaista elämämme olisi tällä hetkellä Pariisissa. Päivän aikana ei tulisi tavata yli viittä ihmistä. Ulkonaliikumiskiellosta huolimatta ruokakaupassa ja apteekissa saa käydä. Mutta ei koko perheen voimin. Koirankin saa ulkoiluttaa mutta kavereiden kanssa ei saa kokoontua. Kaikenlainen ryhmissä oleilu on kielletty. Jäämme kinastelemaan siitä, onkohan lenkkeilykin kielletty. Hetken päästä radiosta tulee vahvistus. Juoksemaan saa mennä -yksin. 

Ulkonaliikkumiskieltoa valvotaan Pariisissa periaatteessa sakon uhalla. Poliiseja ei tosin riitä kieltoa valvomaan joka kortteliin. Ranskalaiset eivät ole niin kuuliaisuuteen taipuvaisia kuin suomalaiset. Jalankulkijat eivät odota valojen vaihtumista vihreäksi ja muutenkin kansa on taipuvaisempi taistelemaan barrikadeilla kuin tottelemaan mukisematta. Vielä viime viikolla fransmannit pikniköivät huolettomasti ulkona, viis veisaten kehotuksesta välttää julkisia kokoontumisia. Vaikka moni noudattaisi kehotuksia, sääntöjen tulisi olla selvät kaikille. 

Normaalielämässä töihin ja hoitoon mennään useinkin puolikuntoisena. Näin varmaan myös Koronaviruksen alkaessä leviämään. Sairaana ollessa palkka ei juokse ensimmäisestä päivästä lähtien, joten moni oli tottunut menemään töihin flunssaisena. Vesirokossakin voi käydä leikkipuistoissa. Tällaisen mentaliteetin vallitessa voivat järeät pakkokeinot olla ainoa tapa pitää ihmiset kotona. Jos nekään. Asenteet ja tavat eivät muutu hetkessä.  

 

Lupalappu ulkona liikkumiseen. Rasti ruutuun, oletko menossa töihin, kauppaan, apteekkiin/lääkäriin, lastenvahdiksi tai esim. koiran lenkille.

Ruokakaupat ovat Ranskassa auki. Näen hysteriaa lietsovan kuvan, jossa markettiin on satojen metrien jono. Ihmiset odottavat tyhjien ostoskärryjen kanssa pääsevänsä lataamaan kärryt täyteen. Hyllyt ammottavat tyhjyyttään vaikka ruokakauppaan toimitetaan eräänkin johtajan mukaan kahdeksan rekkalastillista tavaraa joka päivä. Ihmisten tunteet käyvät kuumina eikä tappeluilta vältytä, poliisia tarvitaan hillitsemään kuumakalleja. 

Tiistai-iltana käyn Helsingissä ruokakaupassa. Tunnelma on rauhallinen, vähän kun sunnuntaisin. Näen vain yhden pariskunnan maskit päässä. Wc-paperihyllyt notkuvat jälleen rullapaljouden alla. Vastustan mielitekoa ostaa muutama paketti varastoon. Minne ne edes mahtuisivat? Tuttava miettii pitäisikö ruokaa ostaa varastot täyteen. Tuskin meitä nälkään näännytetään, muutenhan Koronataistelun hyödyt valuisivat hukkaan. Tyhjiäkin hyllyjä näkyy, eikä jauhelihaa tästä marketista löydy. Ruokaostosten jälkeen piipahdan pikaisesti Sokoksen tyhjyyttään ammottavalla kosmetiikkaosastolla. Samaistuttuani koko päivän ranskalaisten ulkonaliikkumiskieltoon tulee ihan rikollinen olo. Onko minulla edes lupa olla täällä?

Pitkä pyhä vai poikkeustila?

Suomessa voi moneen maahan verrattuna elää normaalihkoa elämää. Ihme kyllä, kuntosalikin on vielä auki. Kirjastot sulkevat keskiviikkona. Radiossa kerrotaan Ranskassa tällä hetkellä olevan 148 Koronaan kuollutta. Meillä on aika hyvin asiat moneen paikkaan verrattuna, toivottavasti ne pysyvätkin näin.

Miltähän Suomi näyttää muutaman viikon päästä? Auttaako kuuliaasti kotiin jääminen taistelussa virusta vastaan vai eteneekö tilanne kuten katastrofielokuvassa? Suomalaisena uskoisin tämän kansan kunniottavan suuria linjauksia ilman rankkoja pakkokeinoja kuten ulkonaliikkumiskieltoa. Metrin hajurakokin on suomalaiselle ihan luontainen reviiri, sen lähemmäksi tulo katsotaan jo tungetteluksi, oli korona tai ei. 

Voimia ja terveyttä kaikille!