Olen oikeasti Peppi!

tiistai 17. joulukuuta 2019
Vien lasta päiväkotiin. Portin toisella puolella odottavat parhaat kaverit pomppien ja huutaen tämän nimeä. Lapsi takertuu kaulaani kulmiaan mutristaen. ”Äiti, mikseivät he usko, että minä olen PEPPI?”.

Peppi Pitkätossu-villitystä on kestänyt syksyn ajan. Pikkuanarkisti on omaksunut Pepistä paljon hyvää mutta huonojakin puolia löytyy. ”Voin tehdä mitä vain, koska olen maailman vahvin!” huudahtaa esikoinen monesti pitäessään taipumattoman kovaa kiinni omasta ajatuksestaan, joka sotii yleisiä käyttäytymismalleja vastaan. ”Peppikin syö pöydällä maaten ja lautanen on tuolilla” perustelee lapsi huonoa ruokapöytäkäyttäytymistään. Onneksi äidillekin on kirjasta lainattu vasta-argumentti. ”Jos on tavattoman vahva, täytyy myös olla tavattoman kiltti.”


Aamuisin väkerrän hiuksiin kaksi ranskanlettiä. ”Letit pystyyn!” kiljaisee kolmivuotias, jos palmikot eivät ole niin tiukalla, että sojottavat itään ja länteen. Mitään muita kampauksia ei saisi tehdä. Muuten seuraa surusilmin annettu selitys. ”Kukaan ei muuten ymmärrä, että olen Peppi.” Edes Elsa-prinsessan kampaus ei kelpaa. Voi miten paljon nopeampi se olisi tehdä aamukiireen keskellä. 

Vieraiden kysyessä lapsen nimeä, tämä vastaa Peppi. ”Koska voidaan mennä Ruotsiin Huvikumpuun” kysellään monesti viikossa. Autossa kuunnellaan Peppi-laulua, nykyään ruotsiksi koska lapsi tajusi maailman vahvimman tytön tulevan naapurikuningaskunnasta.

Kerran lapsi kysäisi onko Peppiä oikeasti olemassa. En hennonnut kertoa totuutta. Pelkäsin nimittäin, että seuraavaksi tiedustellaan onko joulupukkikin satuhahmo. Olisiko pitänyt paljastaa raaka totuus ennen kuin peppimania karkoittaa lapselta kaverit ja aiheuttaa lisää mielipahaa vai onko kaikilla lapsilla tällaisia hurahduksia? Roolileikkejä? Muistan  itsekin ihailleeni Pitkätossua lapsena täydestä sydämestäni mutta en sentäs kuvitellut olevani itse pisamakasvo. 

Vielä lapsi ei kärtä hevosta tai apinaa. Lähes odotin sitä kuin kirjoitimme joulupukille kirjettä. Niihinkin toiveisiin olin kyllä varautunut (hevonen ei mahdu pukin säkkiin ja apina karkaisi sieltä).

Olisiko aika paljastaa totuus? Vai odotanko että lapsi löytää uuden ihailun kohteen ja pääsee Pepistä yli? Onko teidän lapsillanne ollut vastaavia idoleita? 


Ei kommentteja

Lähetä kommentti