Jean-Pierre vai Janne-Petteri – ranskalais-suomalaisia nimipohdintoja

tiistai 12. marraskuuta 2019
Viime aikoina olen nostattanut kierroksia aiheesta poikavauvan nimi. Esikoista nimetessä kauniita vaihtoehtoja tuntui humpsahtelevan harva se päivä ja nyt, täysi radiohiljaisuus. Onko tytöille enemmän nimiä vai onko pojan nimi vaikeampi valita?

Löytyisiköhän tulokkaallekin S-kirjaimella alkava nimi?
Nimellä voi olla kauaskantoisia seuraamuksia. Kultaisella 80-luvulla oli äidilläni nimi minulle mielessään ennen syntymääni. Ranskalaiset chansonit siivittivät tulevaisuuden kuvaani äitini nimetessä minut hieman ranskalaisittain Susanneksi. Kuulemma ajatus Pariisista ja kielen kauneudesta olivat jostain tuoneet mieleen nimeni. Ja kuinkas kävikään? 

Ranskan tunnit, vaihto-oppilasvuosi, ranskalainen poikaystävä, työharjoittelu ja lopulta miehen työ veivät Pariisiin. Pariisi on tuntunut vahvalta magneetilta, joka vetää puoleensa pullikoinnista huolimatta. Pitää siis olla tarkkana nimen valinnassa. ”Nimi on enne.” Ei ainakaan mitään australialaista nimeä, jotten menetä lasta toiselle puolen palloa. Toki takeita ei ole ja näin voin käydä joka tapauksessa. Ainakin mikäli matkustusvietti periytyy yhtä vahvana kuin minulla.

Lukumäärällä mitattuna nimiä riittää. Monen kanssa on silti joku ongelma. Liian söpö nimi tuntuu sopivan vain taaperoikään saakka. Tai koiralle. Muttei niinkään aikuiselle uraputkessa olevalle miehelle. Haluisin myös ihastua nimeen. Toivoisin sen tuntuvan hyvältä suussa ja kauniilta korvissa.


 Monet vanhemmat käyvät läpi nimipallottelun.

- Thomas!
- Ei, kuulostaa ihan tomaatilta. Tai siis Thomas on ihana, mutta miksi te ranskalaiset äännätte sen Thoma, ilman viimeistä ässää?
- Koska se KUULUU ääntää niin. Entäs Vincent?
- Ai mikä? Vänsan? Suomessa siis Vinsentti.
- Ei, kun Vincent
- Höh, ei unohda! Entäs Oscar?
- Jamais, se on koiran nimi!
- Koiran nimi? 
- Joo, niin kuin Rex. Tai teillä Turre. Kysy keneltä vain.
- Aha. 

Hakusessa on siis nimi, joka ääntyy suurin piirtein samalla lailla niin suomeksi kuin ranskaksikin. Klassikkonimet ovat hyvä valinta, mutta moneen niistä liittyy joku leima. Esim. henkilö, joka jo kantaa nimeä. Näin nimellä on jo valmiit kasvot. Entinen heila, ala-asteen koulukaveri tai mediasta tuttu tyyppi ovat vahvoja mielleyhtymiä, joita on vaikea karistaa. Benjamin-nimeen ihastuin jo lukioikäisenä. Miehellä on samanniminen ystävä. Nimi kuuluu nykyään hänelle, tuntuu etten voi omia toisen nimeä.

Tätäkin nimiraamattua on tutkittu, tuloksetta!
Nimet kuten Peter tai Pascal aiheuttavat hihitystä. Péter-verbi tarkoittaa ranskaksi, noh, piereskelyä. Pascal tuo ensimmäisenä mieleen jotakin ihan muuta. Myös Suomessa niin paljon käytetyt kaksoiskonsonantit ja -vokaalit ääntyvät ranskalaisessa suussa vain yhtenä. H-kirjainta ranskikset eivät äännä lainkaan ja moni muukin kirjainyhdistelmä muuttuu matkalla. Vai mitä mieltä olette nasaali-äänteistä?

- Eustache
- Ai mikä? Östas?
- Loran? Siis Laurent? 
- Niin, eli Laurent suomessa.
- Huoh.

Saa siis ilmoittaa kauniisti kahdella kielellä ääntyvistä nimistä, ottaisin ilolla vastaan! Onko teillä painittu saman asian kanssa? Vai asetanko nimelle liikaa kriteereitä?

7 kommenttia

  1. Noel, Nicolas, Emil, Edmund, Leon,Lucian, Marcel, Michel, Oliver, Gilbert, Patric, Rene, Sebastian, Stephan, Jonathan, Lucas, Emmanuel... En ole ääntämisistä ihan sata varma. Naapurissa asui muutama vuosi sitten ihana pellavapäinen taapero nimellä Noel.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pikku-Sophien Pariisi/ Susanne13. marraskuuta 2019 klo 1.44

      Hei Ellu, ja kiitos! Kauniita nimiä, Noel oli yksi omiakin suosikkeja mutta nykyään siitä tulee mieleen joulu (Noël ranskaksi joulu). R-kirjainta yritän välttää sen takia, ettei lausuminen taas muutu kieltä vaihtaessa. Nicolas on kaunis mutta tunnen useamman Nicolaksen. Mietintämyssyyn!

      Poista
  2. Onpas meillä samanlaiset aiheet tänään blogissa, mäkin juuri aamulla kirjoitin nimistä ja siitä, miten meillä on nimet valittu italialais-suomalaisessa perheessä! =) Samoja pohdintoja on ollut meilläkin, nimen pitää olla lausuttuna samanlainen molemmissa kielissä ja muutenkin sopiva molempiin maihin. Meillä on suht helposti löytynyt sopiva kaikille kolmelle, kuten blogissa kirjoitankin, yksi tuli vastaan uima-altaalla, toinen oli molempien lemppari jo suhteen alusta ja kolmas oli mun suosikki, jota piti vain vähän viilata jotta oli molempiin kieliin sopiva.

    Kyllä tekin vielä sopivan nimen löydätte! Tosin täytyy sanoa että suomen ja ranskan ääntämykset eroaa paljon enemmän toisistaan kuin suomen ja italian, eli siinä mielessä haasteellisempaa. Kauniita ranskalaisia nimiä on kyllä paljon, samoin kuin italialaisia. Se muuten on totta, että tuntuu et tytöille on paljon enemmän sopivia nimiä tarjolla kuin pojille!

    Anna / Mustikkapasta-blogi

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pikku-Sophien Pariisi/ Susanne13. marraskuuta 2019 klo 2.20

      Hei Anna, hauska yhteensattuma tosiaan että päädyimme molemmat miettimään nimiasioita :).

      Ihana että te löysitte nimet, jotka tuntuivat oikeilta ja juuri sellaisilta kuin pitääkin. Tuo lausumisasia verottaa meidän nimilistaamme aika lailla enkä myöskään tahtoisi vaikeuttaa lapsen elämää antamalla nimen, joka pitää tavata joka kerta. Tytölle nimi olisi ollut jo valmiina, yrityksistä huolimatta en saanut sitä kääntymään saman tyyppiseksi pojan nimeksi.

      Onneksi yksi ehdokas on sentäs löytynyt. Ystävät ja perheenjäsenet ovat sillä jo puhutelleet vauvaa, se kuulostaa aika ihanalta, meidän omalta <3.

      Löytyisiköhän Italian suunnalta meille vaikka toinen nimi, ei kuin takaisin nimilistojen pariin! :)

      Poista
  3. Noam, Cedric, Lucas, Emil, Tony, Alex, Max, Felix, Philippe, Romeo

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pikku-Sophien Pariisi/ Susanne13. marraskuuta 2019 klo 2.22

      Kiitos Sadehelmi, kauniita nimiä, joista muutama meidän ehdokaslistalla :)

      Poista