Toisen lapsen kohdalla lista on uskomattoman lyhyt. Kaikkea löytyy jo ennestään mutta osan tavaroista sentäs uusin. Kun ensimmäisen raskauden olisi saanut kaiken kaikkiaan kulumaan tuote- ja hintavertailuihin, ei toisen kanssa siihen ole sen enempää aikaa kuin tarvettakaan.
Hankin sentäs uuden kantorepun Pariisissa asuessamme. Ostin samalla mielikuvan pirteästä sporttimutsista kulahtaneen tilalle. Sitä paitsi vanhan kirpparilta löydetyn Baby Björnin kanssa tuntui siltä kuin joku olisi kaivellut virkkuukoukulla lihaksia irti niskahartiaseudulta. Joko se oli käytössä kärsinyt malli tai sitten ei sopinut minulle.
Mitä muuta tuli hankittua?
Untuvaisen pehmeitä vaatteita vaaleanpunaisen hattarapilven tilalle. Pojalle vaatteita ei tullut hamsteroitua yhtään niin paljoa kuin tytölle. Kauniita vaatteitakin onneksi on löytynyt yli tarpeen mutten ole kokenut samanlaista sekoamiskohtausta kuin tytölle puuterisen pinkkejä, hailakan roosia ja meleeratun harmaita vaateparsia hipelöidessäni. Ja ehkä ihan hyvä. Ottaen huomioon Ranskiksen viimeisen tuskastuneen kommentin ”Ihan kuin asuisimme Zarassa”.
Vaippa- ja tarvikekassi koska vanha hajosi. Tämä oli oikeasti tärkeä. Muistan vauvavuodelta miten pakkasin kassiin kaiken, mitä ikinä koskaan voisi saattaa ehkä mahdollisesti tarvita. Jääkauden aikana. Eihän sitä ikinä tiennyt jos vaikka saman päivän aikana yllättää niskakakat, meteoriittisade ja villieläinten hyökkäys. Kassissa on siis oltava tilan lisäksi paljon taskuja. Ja tilaa varavaatteille ja varavaatteen varavaatteille. Ei vara venettä kaada. Nyt lopetan varasanan viljelyn. Mutta tykkään varautua hyvin.
Sänky ja vaunut löytyvät. Onneksi, sillä näihin meni leijonan osa budjetista. Ehtisiköhän sängyn vielä maalata?
Unipesä oli ihan uusi juttu ja sellasen olin nappaamassa jo kainaloon. Esikoinen oli harvinaisen huono nukkuja ja valvotti yli kolmivuotiaaksi. Olisin mielelläni varautunut kaikilla kikoilla, jotka jäivät viimeksi kokeilematta. Kunnes pikaisen kuuklailun tuloksena luin, että vastasyntyneen sängyssä ei saa olla tyynyjä, peittoja, nalleja tai ylipäänsä mitään, mihin voi tukehtua. Näin ollen unipesän pehmeät reunat voivat aiheuttaa tukehtumisvaaraa tai vahingoittaa niskaa, jos reppana jää roikkumaan reunalle. Jätin ostamatta. Ehkä unipussia voisi kokeilla?
Sitterikin löytyy esikoisen nukkeleikeistä, samoin puuhamatto. Musiikkimobile sen sijaan on ottanut osumaa tättähäärän rökittäessä pöllöjä niin, että ainakin yksi puuttuu.
Eiköhän näillä kuitenkin pärjää ja olen kuullut, että kaupat palvelevat myös vauvan syntymän jälkeen. Vai puuttuuko listalta jotain elintärkeää tai äidin elämää muuten vain helpottavaa härpäkettä?
Ei kommentteja
Lähetä kommentti