Keväällä päätimme, että nyt on lähdettävä Lontooseen – junalla, kun se on kerran mahdollista. Mitä sitä listaamaan kaikkea mitä Pariisissa tahtoo tehdä, jollei listaa ikinä lyhennä. Retkikohteiden luettelo oli jo pitkä kuin kuukauden menu, puhumattakaan kaikista muista aktiviteeteista, mitä kaupungin sisällä voisi kokea. Lista venyy venymistään perhesirkuksen viedessä aikaa huvituksilta. Kabaree Moulin Rougessa, Garnierin oopperailta, loputtomat teatteriesitykset ja maailmantähtien konsertit ovat näkemättä. Toisaalta Pariisin kaiken huvitustarjonnan läpikäyminen kävisi täysipäiväisestä työstä, päätimme siis ruksia matkoja listalta ja lähteä Lontooseen.
Kyllä, saatan olla aika intensiivinen alkaessani suunnittelemaan.
Perjantaina pakkasimme jokaiselle vetolaukun ja köröttelimme metrolla Gare du Nord -asemalle. Ihanan stressitöntä, olin ajatellut. Ensin jonotimme näyttämään matkaliput. Sitten passit. Sitten TAAS passit, ei kun? Kyllä, ensimmäisellä kerralla näytimme passit Ranskan rajavartiolaitokselle ja sitten briteille. Engelsmannit kun tahtoivat itse tarkastaa asiakirjat. Tästä enää jono turvatarkastukseen ja sitten vihdoin päästiin jonottamaan junaan.
Ei ihan kun ratikkaan hyppäisi.
Alle neljävuotiaat muuten matkustavat Eurostar-junalla ilmaiseksi, mikäli ikiliikkujaa jaksaa pitää sylissä. Junassa oli tälläkin kertaa tyhjiä hajapaikkoja, joten saimme kaikki pyrstön penkkiin.
Junamatkaan vierähti reilut kaksi tuntia. Sitten olimme perillä St Pancrasin asemalla, josta meni punainen kaksikerroksinen bussi suoraan hotellille. Matkakortti Oyster card oli jo valmiina ja rattaiden kanssa suosimme muutenkin bussia metron sijaan.
Lauantaina suuntasimme vahdinvaihtoa katsomaan Buckinghamin palatsin eteen. Odotimme 45 minuuttia kunnes kärsivällisyys kärähti. Jatkoimme terassilounaalle Hyde park -puistoon ja suureksi riemuksi paraati yllätti meidät matkalla. Näimme sittenkin mahtavat hevosvaljakot.
 |
| Kiipesimme aidan nokkaan tähyilemään vahdin vaihtoa Buckinghamin palatsin edessä. |
Pyörähdimme Harrodsilla ja iltapäivällä luuhasimme Big Benin edessä vain todetaksemme, että se on rakennustelineiden peitossa. Päivän aktiviteetit päätimme London Eye maailmanpyörän edustalla ihanalle puistopiknille, jossa lapsi sai riehua, käydä karusellissa ja nauttia lauantaihumusta.
Sää oli perin englantilaisen oloinen. Välillä satoi, mutta vain niin lyhyen aikaa, etten ehtinyt sateenvarjoa esiin kaivaa. Sitten paistoi, kunnes taas seuraava kuuro yllätti. Kolusimme muutaman eri kaupunginosan, kävimme välillä puistoissa joissa lapsikin pääsi kunnolla purkamaan energiaa ja sitten taas jatkoimme.
Hotelli sijaitsi lähellä Oxford Street-katua Marylebone-alueella, sijainti oli oikein miellyttävä. Huoneessa oli pikkukeittiö, jossa sain tehtyä pirpanalle puuron aamuin illoin. Aamiainen sisältyi hintaan ja kannettiin huoneeseen päivittäin. Voi mitä hermolepoa lapsen kanssa, kun kaikki syömistilanteet eivät keskittyneet ravintolaympäristöön. Siellä ikiliikkujaa saa komentaa pöytätapojen nimissä 80% ajasta.
 |
| Camdenissa kuhisi |
 |
| Mitäs täältä löytyy? Wifi-yhteys ja bajamajan korvike, yök! |
Paluupäivänä maanantaina kävimme vielä London Bridge sillalla nappaamassa kuvan Tower Bridgestä ja saimme kun saimmekin koluttua kaikki samat nähtävydet kuin Pipsa Possu käydessään Lontoossa. Tosin kuningatar jäi tapaamatta. Ehkä kirjaa kotona lukemalla joku muisto saattaa jäädä lapsen kestomuistiinkin. Jos ei, niin lähden mielelläni uudelleen virkistämään muistoja.
Kolme päivää lapsen kanssa oli vähän liian lyhyt aika mutta olen onnellinen, että reissu tuli tehtyä. Mitään erityisesti lapsille suunnattua aktiviteettia emme edes miettineet. Puistot, lelukaupat ja hotellin iso amme olivat jo niin mieluisia ettei muuta tarvittu. Paluusta lähtien pirpana on kysellyt: "Äiti, haluaisitko lähteä uudestaan Enklantiin, papakin varmaan tahtoo, joooko äiti?"
 |
| Pienin keräsi välillä voimia |
 |
| Tämän avulla muistellaan mitä kaikkea tehtiin ja nähtiin. |
Ei kommentteja
Lähetä kommentti