Markkinoita, mellakoita ja järkytystä

perjantai 14. joulukuuta 2018
Joulu lähestyy kovaa vauhtia. Olemme kohottaneet joulutunnelmaa opetellen suomalaisia joululauluja ja laskien päiviä joulukalenterista. Tip-tap sujuu jo oikein mallikkaasti. Kirjoitimme myös joulupukille kirjeen. Kaikesta kivasta tohinasta huolimatta Ranskan viimeaikaset tapahtumat ovat päässeet ihon alle. Viimeisimpänä isku Strasbourgiin, jossa menehtyi ja loukkaantui taas siviilejä.

Muutama viikko sitten olimme paikalla päällä ilon ja onnen hekumassa, nyt Strasbourg vaikuttaa synonyymilta surulle. Iskun omaisten surua ja menetystä ei voi sanoin kuvailla. Toivottavasti kaupunki ja asukkaat pääsevät pian jaloilleen. Lämpöisiä ajatuksia ja voimia sinne kaikille! Joulukuun riemu jotenkin vielä alleviivaa tragedian kamaluutta. Huh, ihan sydäntä kylmää!

Strasbourgin isku ei ollut ensimmäinen, eikä kukaan takaa, että se olisi viimeinen. Joulumarkkinoille menoa saa harkita ihan toisella lailla kuin ennen. Tai ylipäänsä suuriin ihmistapahtumiin osallistumista. Kuuluuko ihmisjoukoissa liikkumiseen nykyään aina pelko siitä, että jossain pamahtaa? Pitääkö onnenhetkiä pelätä niiden menettämisen pelossa jo etukäteen? 

Liikkeet naulattu umpeen mellakoiden varalta
Myös mellakat ovat jättäneet oman jälkensä tähän kuuhun. Keltaliivit, les gilets jaunes, ovat tuoneet ilmi tyytymättömyytään mm. presidenttiä, eriarvoisuutta ja verotusta kohtaan. Viime lauantaina näin ensimmäistä kertaa, kun meidänkin kotikulmilla kaikki liikkeet oli naulattu umpeen. Television uutisvirta kuvasi synkkää todellisuutta Champs-Elysées -kadulta. Autot paloivat ja lasia särkyi, jotkut napsivat selfieitä. Tuoltako näyttää asuimaamme?


Pitkään vaiennut presidentti nosti lopulta minimipalkkaa 100 eurolla, juuri kun luulin etteivät väkivalta ja mellakointi edesauta hyviä asioita. Väärässäpä olin. Liekö vallankumouksen muisto geeneissä saa ajamaan asioita räväkämmin? Vai eikö kansan asioita kuunnella ilman voimakeinoja?

Pankit muurattu umpeen
Uutiskuvien Ranska vaikuttaa hurjalta paikalta. Mitä seuraavaksi, giljotiinit esiin ja haarniskat niskaan?

Onneksi pirpana ei ole tietoinen ympärillä olevan maailman mullistuksista. Muistot rakentuvat ihan jostain muusta kuin palavista autoista ja mellakoista. Todellisuus ehtii iskeä kasvoille iän myötä muutenkin. Tekee mieli käpertyä perheen kesken kotiin ja sulkea paha maailma ulkopuolelle. Kaikilla ei ole siihenkään mahdollisuutta.

Rauhallista ja turvallista joulukuuta kaikille!

Puistotkin suljettu


Ei kommentteja

Lähetä kommentti