Sateettomina päivinä lähdemme taaperon kanssa monesti ulos maleksimaan. "Kauppaan!" määrää napero tuimasti, kun ehdotan puistoon menoa. Betoniviidakosta kasvaa urbaaneja kaupunkilaisia ja lapsen arkipäivän riemuihin kuuluukin näyteikkunoiden tuotteiden nimeäminen.
Rikkautena Pariisissa pidän kukoistavaa väri- ja tuoksumaailmaa, josta riittää piltille ihmeteltävää ja kerrottaavaa. Joskin haittapuolena myös viemärit levittävät omaa udööriään ja pakokaasut kirveltävät silmiä. Tämä tuoksujen sekamelska, odeur Paris, on osa Pariisin kaupunkielämystä.
 |
| Kukat puhuvat väreillään omaa kieltään, esim. sininen edustaa hellyyttä |
Kukkakauppojen ihanuudet kukkivat kaduille asti kesät talvet ja kun aikaa riittää, nimeämme kukkien värejä. Kotikadullamme on kolme biokauppaa, joiden ikkunat ovat täynnä vihanneksia, hedelmäkauppias taas pitää huolen siitä, että eksoottisetkin hedelmät tulevat tutuiksi jo pienestä pitäen. Monesti joudun kysymään kauppiaalta apua hedelmien tunnistamisessa, joko täällä myydään enemmän hedelmiä kun Alepan tiskissä, tai sitten näitä ei vielä kymmenen vuotta sitten ollut olemassakaan. Epäilen ensimmäistä.
Leipomon ikkunat viekottelevat toinen toistaan mielikuvituksellisimmilla luomuksillaan, ja taapero toteaa ohi mennessään, "eipä, oiaivi ja kakku" (käännös: leipä, voisarvi. Taapero puhuu välillä vokaalikieltä ja arvaillessani konsonantteja on olo kun Onnenpyörässä).
Nuuhkittuamme kukat, tunnistettuamme hedelmät ja vihannekset ostan
aina joskus reissun huipennukseksi crepin, "ukkaaätty kiitos" kuuluu pyyntö suklaalätystä, jota äidinkin on erittäin vaikea vastustaa. Osaisinpa liittää vielä tähän tuoksuelementin, jolla ei-niin-esteettinen creppi muuttuisi heti ymmärrettävämmäksi houkutukseksi!
 |
| Karseasta ulkomuodostaan huolimatta, on lämmin tuore sokeriherkku olemustaan maukkaampi. |
Ei kommentteja
Lähetä kommentti