Nyt on pää aikaerosta sekaisin kuin seinäkello, olin kaatamassa tiskiainetta maidon sijasta kahviin. Lapsi vetää pyjamaa päälle - kello on vasta neljä iltapäivällä. Uskaltaisikohan sen jo laittaa nukkumaan, vai tietääkö se aamukolmen herätystä ja puistoreissua? Mikä-maa-mikä-valuutta-fiiliksestä huolimatta, liitelee mieli korkealla ja lintujen laulu houkuttelee siirtymään puistoon nauttimaan jälki-euforiasta (aamukolmen heräilyjen sivuvaikutuksiin kuuluu muun muassa euforian tunteiden radikaali väheneminen).
Matka täytti kaikki toiveet ja enemmänkin. Lentomme lähti yötä vasten 0.35 joten ehdimme hyvästellä Manhattanin auringonlaskun kullatessa loman, kaupungin ja muutenkin ylitulvivat tunteet.
Napero nukahti koneessa tunnin Pipsa Possu-maratonin jälkeen ja kaikki sujui hyvin.
Ihanaa keskiviikkoa kaikille ja pikaisiin kuulumisiin!
Ei kommentteja
Lähetä kommentti